Liha ja ruoka 27.11.2024 Teksti: Kati Susi
Marraskuussa lööpit kirkuivat julkisuuteen etuajassa vuotaneiden uusien ravitsemussuositusten kieltävän leikkeleet ja prosessoidut lihatuotteet. Ravitsemusterapian professori tyrmää väärän tiedon, jota pitää klikkausten kalasteluna.
– Olen 99,99-prosenttisen varma, että koko 115-sivuisissa suosituksissa ei ole kertaakaan käytetty sanaa kielletty, sanoo professori Ursula Schwab Itä-Suomen yliopistosta.
Schwab toimii jäsenenä Valtion ravitsemusneuvottelukunnassa, jonka valmistelemat suomalaiset ravitsemussuositukset julkistettiin 27.11.2024.
Suomalaiset ravitsemussuositukset perustuvat pohjoismaisiin suosituksiin, jotka julkaistiin viime vuonna. Niiden päälle jokainen Pohjoismaa laatii omat, kansalliset ravitsemussuosituksensa. Ruotsi on pian julkistamassa omat suosituksensa.
Professori Schwab toteaa, että ravitsemussuositukset on laadittu kansanterveyttä edistävästä näkökulmasta.
– Jos suomalaiset alkaisivat syödä suositusten mukaisesti, hyvinvointialueiden ahdinko helpottaisi säästyneinä hoitokuluina, kun sydän- ja verisuonisairaudet, tyypin 2 diabetes, rasvamaksa ja syöpätaudit vähenisivät merkittävästi, Schwab sanoo.
Uusissa suomalaisissa ravitsemussuosituksissa käydään läpi kaikki ruoka-aineryhmät. Mitä lihasta sanotaan?
Edellisissä, kymmenen vuotta sitten julkaistuissa suosituksissa punaisen lihan (nauta, sika, lammas) syönnin suositusraja oli puoli kiloa kypsää luutonta lihaa viikossa, eli kolme annosta. Uusissa suosituksissa kehotetaan rajoittamaan viikoittaisten punaista lihaa sisältävien annosten määrä kahteen. Kypsäpainona tämä tarkoittaa 350 grammaa viikossa. Lihajalosteiden käyttöä suositellaan rajoittamaan.
– On ihan hölmöä, että liha-asiasta tehdään tällainen härdelli. Meidän kansanterveytemme vaatii parantamista, mutta ei se sillä parane, että otsikot kirkuvat. Vahvaan tutkimusnäyttöön perustuen ravitsemussuosituksissa kerrotaan, että joitain ruokia kannattaa käyttää paljon ja monta kertaa päivässä, joitakin taas harvoin. Mutta mitään ei ole kielletty, Schwab korostaa.
– On ihan hölmöä, että liha-asiasta tehdään tällainen härdelli. Meidän kansanterveytemme vaatii parantamista, mutta ei se sillä parane, että otsikot kirkuvat. Vahvaan tutkimusnäyttöön perustuen ravitsemussuosituksissa kerrotaan, että joitain ruokia kannattaa käyttää paljon ja monta kertaa päivässä, joitakin taas harvoin. Mutta mitään ei ole kielletty, Schwab korostaa. Kuva: University of Eastern Finland | UEF
Ympäristöasiat mukana ensi kertaa
Pohjoismaisten ravitsemussuositusten rahoittajana toimiva Pohjoismainen ministerineuvosto määräsi ottamaan uusien suositusten laatimisessa tarkasteluun ravitsemustieteen lisäksi ympäristö- ja kestävyysasiat. Ne ovat nyt mukana ensimmäistä kertaa.
Luonnonvarakeskus Luken erikoistutkija Juha-Matti Katajajuuri oli mukana pohtimassa Suomen kansallisiin ravitsemussuosituksiin liittyviä ympäristökysymyksiä.
– Suositusten pääsanoma on terveellinen ja ravitseva ruokavalio. Suositukset perustuvat tieteelliseen tutkimusnäyttöön ja tosiasia on, että (neuvottelukunnan tehtävänannossa mainituista) huoltovarmuudesta ja esimerkiksi sosiaalisesta vastuullisuudesta ei ole yhtä vahvaa tieteellistä näyttöä ja tieteellisiä mittareita kuin ravitsemuksesta, erikoistutkija toteaa.
– Suositusten pääsanoma on terveellinen ja ravitseva ruokavalio. Suositukset perustuvat tieteelliseen tutkimusnäyttöön ja tosiasia on, että huoltovarmuudesta ja esimerkiksi sosiaalisesta vastuullisuudesta ei ole yhtä vahvaa tieteellistä näyttöä ja tieteellisiä mittareita kuin ravitsemuksesta, Juha-Matti Katajajuuri toteaa. Kuva: Jarkko Mikkonen
Katajajuuri painottaa, että ruokaketjuun liittyvät elinkaarilaskennat ovat hyvin monimutkaisia ja ruoka-ainekohtaisen vertailun onnistuminen vaatisi elinkaarilaskentamenetelmien yhdenmukaisuutta eri maissa ja tutkimusten välillä. Muun muassa Luke on lähtenyt edistämään laskennan harmonisointia.
Ruotsin suositusluonnoksen mukaan lihatuotteiden tulisi edistää ympäristöä positiivisesti tai aiheuttaa mahdollisimman vähän negatiivisia vaikutuksia. Luonnoksessa mainitaan muun muassa laiduntaminen, luomu- tai muiden ympäristösertifioitujen tuotteiden käyttö sekä lihantuotanto maidontuotannon ohessa.
Juha-Matti Katajajuuren mukaan suomalaisesta naudanlihasta noin 80 prosenttia tuotetaan maidontuotannon ohessa lypsyrotuisilla eläimillä, eli poistettavista lypsylehmistä ja niiden sonnivasikoista. Ruotsissa vastaava luku on noin 60 prosenttia.
Ruotsin ravitsemussuositusluonnoksessa todetaan, että naudat ja lampaat saavat suuren osan rehuannoksestaan nurmirehusta, mikä on tärkeä osa kestävän maatalouden kiertokulussa. Nurmipeite edistää hiilen varastoitumista ja vähentää peltomaiden viljelyn ilmastovaikutuksia.
Suomen ja Ruotsin suosituksilla isot erot
Lihakeskusliiton toimitusjohtaja Mari Hannuksela toteaa, että ravitsemussuosituksilla on vaikutusta sekä alkutuotantoon sekä ruokateollisuuteen. Alalla on herättänyt hämmennystä se, että suosituksissa ohitetaan koko Suomelle tärkeitä asioita, kuten suomalainen työ ja muu sosiaalinen ja taloudellinen vastuu sekä huoltovarmuus.
Esimerkiksi julkisten ruokapalvelujen tarjonta koskettaa jossain vaiheessa elämää jokaista suomalaista. Ristiriita uusilla suosituksilla ja maa- ja metsätalousministeriön hallinnoimilla julkisten ruokahankintojen ohjeistuksilla on kuitenkin ilmeinen.
Suomen ja Ruotsin ravitsemussuositukset eroavat toisistaan. Mari Hannukselan mukaan Suomen ja Ruotsin erilaiset linjaukset näkyvät esimerkiksi suhtautumisessa lihavalmisteisiin. Hannuksela alleviivaa, että teuraseläimestä vain osa menee kauppaan asti sellaisenaan. Kuva: Linda Helasmäki
Ruotsin pian julkistettavissa suosituksissa on perin toisenlaiset linjaukset.
Ravitsemusasiantuntija Soile Käkönen HK Foodsilta toteaa, että nyt jos koskaan olisi ollut se aika, jolloin kotimaisissa ravitsemussuosituksissa olisi otettu huoltovarmuus, ruokaturva ja omavaraisuus paremmin huomioon.
Hän huomauttaa, että samojen pohjoismaisten ravitsemussuositusten pohjalta Ruotsissa otettiin kansallisiin ravitsemussuosituksiin toisenlainen lähtökohta.
– Ruotsin luonnosversiossa painotetaan todella vahvasti ruotsalaista ruokaa ja omavaraisuutta. Tavallaan se on ymmärrettävää, koska Ruotsissa omavaraisuusaste on alhaisempi kuin Suomessa. Mutta odotetaanko Suomessa, että täällä ollaan yhtä huonossa asemassa kuin Ruotsissa ennen kuin asiaan reagoidaan, Käkönen kysyy.
Ravitsemusasiantuntija Soile Käkönen HK Foodsilta toteaa, että nyt jos koskaan olisi ollut se aika, jolloin kotimaisissa ravitsemussuosituksissa olisi otettu huoltovarmuus, ruokaturva ja omavaraisuus paremmin huomioon. Kuva: HKFoods Finland Oy
Vastuullinen välttää hukkaa
Mari Hannukselan mukaan Suomen ja Ruotsin erilaiset linjaukset näkyvät myös esimerkiksi suhtautumisessa lihavalmisteisiin. Hannuksela alleviivaa, että teuraseläimestä vain osa menee kauppaan asti sellaisenaan.
– Esimerkiksi makkarat tehdään niistä ruhon osista, jotka ovat laadultaan aivan hyvää ravintoa, mutta eivät mene sellaisenaan kaupaksi vaan vaativat jalostusta elintarvikkeeksi, Hannuksela toteaa.
Ruotsin ravitsemussuositusluonnoksessa todetaan, että syötäväksi kasvatettavan eläimen kaikkien ruhonosien käyttö on vastuullisuutta. Eläimen kaikkien osien ihmisravinnoksi käyttämisen ansiosta elintarviketuotannossa tarvitaan vähemmän viljely- ja laidunalaa sekä muita resursseja.
Ruotsalaisessa ravitsemussuositusluonnoksessa broileria voi syödä vapaasti. Myös Suomen suositukset kertovat, ettei broilerin käytölle ole ravitsemuksellista estettä. Silti Suomessa kehotetaan välttämään broilerin syömistä ympäristösyistä. Taustalla on soijan käyttö rehussa.
– Miten on voitu samoista yhteispohjoismaisista lähtökohdista päätyä naapurimaissa kahteen näin erilaiseen näkemykseen”, Hannuksela kummastelee. Hän myös muistuttaa, että jatkossa EU:n metsäkatoasetus ohjaa koko ruokaketjun toimintaa. Metsäkatoasetus varmistaa, etteivät unionissa kulutetut tuotteet (mm. soija) aiheuta metsäkatoa tai metsien tilan heikentymistä.
Juttuarkisto
