Liha ja ruoka 2/2023 Teksti Marianne Reinikka, projektipäällikkö, Lampaanlihan tuotantoketjun kehittäminen -hanke, Jyväskylän ammattikorkeakoulu Kuvat
Lampaan- ja karitsanlihan kulutus on Suomessa harmillisen vähäistä. Lampaanlihan tuotantoketjun kehittäminen -hanke selvitti kuluttajien asenteita ja käytön esteitä. Mahdollisuus tuotteiden maistamiseen osoittautui tehokkaimmaksi markkinointikeinoksi.
Lampaanlihan tuotantoketjun kehittäminen (lyh. Lammasketju) -hankkeessa on tehty kolme kuluttajille suunnattua kyselytutkimusta lampaanlihan kulutustottumuksista. Ensimmäinen tehtiin kesällä 2022 Farmari-messuilla, toinen saman vuoden syksyllä Saarijärvellä Biotalouskampuspäivän yhteydessä ja kolmas alkuvuodesta 2023 Jyväskylän ammattikorkeakoulun agrologiopiskelijoiden kurssitoimeksiantona. Kyselyä on tehty hyvin erityyppisissä tilaisuuksissa, jolloin vastaajatkin ovat todennäköisesti olleet taustoiltaan erilaisia. Silti vastauksissa ovat toistuneet hyvin samankaltaiset teemat. Tässä jutussa käsitellään lampaanliha-termin alla sekä lampaan- että karitsanlihaa, koska niitä ei ole tehdyissä kuluttajatutkimuksissakaan eritelty toisistaan.
Tässä jutussa käsitellään lampaanliha-termin alla sekä lampaan- että karitsanlihaa, koska niitä ei ole tehdyissä kuluttajatutkimuksissakaan eritelty toisistaan.
Lampaanlihaa syödään harvoin
Vajaa seitsemänkymmentä prosenttia hankkeen tekemiin kuluttajakyselyihin vastanneista ilmoitti lampaanlihan kuuluvan heidän ruokavalioonsa ja suurin osa heistä syö lampaanlihaa harvoin, vain muutaman kerran vuodessa. Yleisimmät syyt siihen, miksi lampaanlihaa ei käytetä, liittyivät lihan makuun. Osa vastaajista ei ollut koskaan maistanut lampaanlihaa, osa taas ei pitänyt sen mausta. Lisäksi lampaanlihalla vaikuttaa edelleen olevan kuluttajien keskuudessa vahva villasukan maku -imago. Monet myös kokevat, etteivät osaa valmistaa lammasta maistuvaksi ruuaksi. Myös lampaanlihan heikko saatavuus ja kalliiksi mielletty hinta vaikuttavat vastaajien mukaan käytön vähäisyyteen.
Maistatuksessa lampaanlihaa pidettiin herkullisena
Yksi ratkaisu villasukkaimagosta eroon pääsemiseen voisi olla, että kuluttajat pääsisivät maistamaan hyvin kokattua lammasta tai jotakin sopivaa valmista lammastuotetta. Jos villasukkaimago on kuluttajan mielessä hyvin vahva, hän ei välttämättä uskalla valita kaupassa tai ravintolassa kalliiksi miellettyä lammasannosta vain kokeillakseen, pitääkö imago paikkaansa. Lammasruokien valmistukseen on tarjolla paljonkin erilaisia reseptejä, joita esimerkiksi internet on pullollaan. Kyse on enemmänkin siitä, kuinka kuluttajat saataisiin houkutelluksi niitä kokeilemaan. Siinäkin edellä mainittu matalan kynnyksen maistamismahdollisuus voisi auttaa, jotta kuluttaja näkisi lampaanlihassa itselleen mahdollisen vaihtoehdon. Lisäksi tarvitaan helposti valmistettavia tuotteita kuluttajien saataville. Helppous ja samankaltaisuus jonkin entuudestaan tutun tuotteen kanssa laskevat kokeilukynnystä.
Ensimmäisestä kuluttajakyselystä saatujen vastausten perusteella Lammasketju-hanke lähti kokeilemaan lammastuotteiden maistatusta hankeosastollaan Biotalouskampuspäivässä. Palaute oli positiivista niin tarjolla olleista lammastuotteista kuin mahdollisuudesta niiden maistamiseen. Useat osastolla lammastuotteita maistaneet eivät olleet ennen syöneet lammasta tai kertoivat alkuun, etteivät pidä lampaanlihan mausta. Maistatuksessa oli tarjolla helposti osastolla käsiteltäviä tuotteita, lampaanlihasäilykettä ja -makkaroita, joita kuluttajat pitivät erittäin herkullisina.
Kotimaista lihaa arvostetaan
Kyselyihin vastanneet kuluttajat arvostavat kotimaista lihaa. Vain hyvin pienelle osalle vastaajista lihan alkuperällä ei ollut lainkaan merkitystä. Kotimaisuutta arvostetaan eniten silloin, kun ostetaan lihaa kaupasta kotiin itse valmistettavaksi. Ravintolassa vastaajat hyväksyvät helpommin myös ulkomaista alkuperää olevan lihan.
Kotimaisen lampaanlihan saatavuus on usein heikko. Sitä on kyllä tuoreena saatavilla isommissa kauppaliikkeissä vähintään jauhelihana, mutta pienempien kaupunkien ja kylien kauppojen hyllyiltä tuore lampaanliha usein puuttuu ja pakasteosastoltakin löytyy usein vain ulkomaista lihaa. Usein sijoittelu hyllyissä on myös sellainen, että liha ei välttämättä ensimmäisenä osu kuluttajan silmiin, vaan sitä pitää osata erikseen etsiä. Myös helpot valmisruoka- tai puolivalmistetuotteet puuttuvat. Tilanne on haastava muna-kana-ilmiö. Jotta erilaisia tuotteita kannattaisi tuottaa, tulisi niille olla myös kysyntää. Vaan kuinka saada kysyntä kasvamaan mielellään sopivassa suhteessa tarjonnan kanssa?
Tuotannon vastuullisuus kiinnostaa kuluttajia
Lähes yhdeksänkymmentä prosenttia kyselyihin vastanneista kuluttajista kertoo, että vastuullisuuteen liittyvillä asioilla on merkitystä lampaanlihan ostopäätöstä tehtäessä. Heistä vajaa puolet toivoisi saavansa lisää tietoa tuotannosta. Tietoa kaivataan erityisesti eläinten hyvinvoinnista, tuotanto-olosuhteista ja kohtelusta. Tuotantoeläimenkin elämänlaatu koetaan tärkeäksi asiaksi ja siitä halutaan vakuuttua, että lautaselle päätyvä eläin on elänyt hyvän elämän.
Vastauksissa korostuu selkeästi se, että tällä hetkellä kuluttajat saavat lampaanlihasta ja lampaanlihantuotannosta eniten tietoa suoraan lampureilta ja internetistä. Tarkempaa tietolähdettä internetistä ei vastauksissa eritelty.
Kysyttäessä missä kanavassa tieto parhaiten kuluttajan tavoittaisi, mainittiin vastauksissa useimmiten internet, sosiaalinen media ja myös tuotepakkaukset.
Internet on siitä haastava tietolähde, että se vaatii tiedonhakijalta myös lähdekritiikkiä, koska saatavilla olevaa tietoa on tuotettu monenlaisilla intresseillä. Täytyy muistaa, että nykyisin kasvava osa kuluttajista on ajautunut hyvinkin kauas käytännön lihantuotannosta ja ainoa kosketus lihaan on se, että sitä saa kaupan hyllyiltä monessa eri muodossa, ja sitä joko syödään tai ei. Lihantuotantoketjun olisikin syytä avata ketjun toimintaa kuluttajille monipuolisesti ja tarjota siten mahdollisuus tutustua siihen, millaista lihantuotanto Suomessa todellisuudessa on.
Toimitusketjujen kehittämisessä on jo pitkään puhuttu arvonlisäyksestä tuotettavalle hyödykkeelle tai palvelulle. Kuluttajia kiinnostavan tiedon välittäminen kuluttajan saataville onkin yksi mahdollisuus luoda tuotteelle arvonlisää niin kuluttajan kuin tuottajankin näkökulmasta. Vastuullisuusasioista ja eläinten hyvinvoinnista kiinnostunut kuluttaja voi olla jopa valmis maksamaan enemmän tuotteesta, jonka taustoista on enemmän faktatietoa saatavilla.
Lampaanlihan tuotantoketjun kehittäminen -hanke on Jyväskylän ammattikorkeakoulun hallinnoima ja ProAgria Etelä-Pohjanmaan ja Suomen lammasyhdistyksen osatoteuttama, Euroopan unionin maaseudun kehittämisen maatalousrahaston rahoittama hanke.
Karitsassa ja lampaassa on huima potentiaali
Suomalaisten lihan kulutus on noin 80 kiloa henkeä kohti vuodessa. Karitsan- ja lampaanlihan osuus kokonaiskulutuksesta on alle prosentti. Viime vuonna söimme alle puoli kiloa karitsaa ja lammasta henkeä kohti. Kasvupotentiaalia on huikeasti. Millä kulutus saataisiin kasvuun?
Mitään tuotelaatuun liittyvää järkisyytä näin pienelle kulutukselle ei löydy. Liha on kuluttajatestien mukaan herkullista. Lihakeskusliitto teetti joitain vuosia sitten ”punainen liha” -kuluttajatutkimuksen. Sen tulosten perusteella karitsan- ja lampaanliha vertautui imagollisesti lähelle riistanlihaa. Sitä pidettiin terveellisenä ja herkullisena.
Jäljelle jäävät mahdolliset selitykset ovat saatavuus ja hinta. Lammasketju on kokonaan pk-yritysten käsissä. Ostamalla karitsan- ja lampaanlihaa kuluttaja työllistää ison joukon ammattilaisia eri puolilla Suomea.
Vielä tietoisku: Moni pohtii, että mitä eroa on karitsalla ja lampaalla. Vastaus on, ettei oikeasti mitään muuta kuin ikä. Karitsa on alle vuoden ikäinen lammas.
Mari Hannuksela
Juttuarkisto
