Lihalehti 4 / 2020, teksti Markku Pulkkinen, kuvat Laura Kotila ja Pekka Väisänen (yllä)
Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä uskoo, että ruoan huoltovarmuuskriteeri sisällytetään jatkossa yhä vahvemmin yhteiskunnan strategioihin. Lihantarkastusmaksuja hän ei ole valmis alentamaan.
Mitä hyviä asioita näette kuluneessa keväässä suomalaisen ruokaketjun kannalta?
Koronakriisi on nostanut omavaraisuuden ja huoltovarmuuden merkitystä. Oman kattavan lihantuotannon tärkeys on tullut esille, sillä kotimainen tuotanto on varmistanut, että suomalaisille on ollut tarjolla riittävästi ruokaa. Suomessa on kyetty välttämään tilanne, joka on syntynyt esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa kokonaiset lihanjalostuslaitokset ovat kärsineet koronasta. Kriisistä on siis opittu, että kotimaisen tuotanto ja palvelut ovat huoltovarmuustekijä. Tulevaisuudessa huoltovarmuuskriteeri tullaan sisällyttämään entistä vahvemmin eri yhteiskunnan strategioihin. Lisäksi meidän tulee kiinnittää tarpeeksi huomiota siihen, että yhteiskunnan eri sektoreilla on valmiita rahoitustukimekanismeja, joita voidaan ottaa käyttöön kriisitilanteissa nopeasti ja kohdentaa ne oikein.
Maa- ja metsätalous-ministeriö (MMM) sai lisäbudjetissa 40 miljoonaa euroa sekä maaseudun että maa-, kala- ja puutarhatalouden yritysten kriisitukiin. Onko tuella varmistettu, että mitkään yritykset eivät jää väliinputoajiksi TEM:in ja MMM:n koronatukien osalta?
Tukien valmistelu on jo todella pitkällä ja tiedotamme haun avautumisesta heti, kun hallitus on ne hyväksynyt. Tarkoituksena on nimenomaan kattaa aloja, jotka ovat jääneet muiden yritystukien ulkopuolelle. Maaseudun yritystukipaketti kattaa myös alkutuotannon tukemisen, jolloin pitkälle erikoistuneeseen alkutuotantoon voi hakea tukea tilanteessa, jossa markkinat ovat äkisti kadonneet alta tai olennaisesti heikentyneet. Näin on käynyt esimerkiksi suoraan ravintoloihin toimittaneilla elintarvikkeiden jalostajilla.
Pienten ja keskisuurten teurastamojen lihan-tarkastusmaksut ovat edelleen varsin korkeat. Onko MMM valmistelemassa tarkastusmaksuihin joitain muutoksia, jotta yritykset olisivat tasavertaisemmassa asemassa?
Yritysten aseman tasavertaisuutta voidaan tarkastella monesta näkökulmasta. Pienet ja keskisuuret teurastamot ovat olleet tyytymättömiä siihen, että lihantarkastuksen subventio kohdistuu vain varsinaisiin pienteurastamoihin ja toisaalta tuotannon tehokkuudesta johtuen isojen teurastamoiden lihantarkastusmaksu kiloa kohden on huomattavasti alhaisempi.
Valtion tuen avulla lihantarkastuksen ja valvonnan tuntihinta pystytään kuitenkin pitämään saman suuruisena riippumatta tarkastusmatkasta. Maksuasetuksen mukaiseen subventioon ei ole tulossa muutoksia, eikä maksuasetuksessa mainittuja teurastusmääriä olla myöskään korottamassa. Lihantarkastusmaksut eivät ole korkeita, kun niitä verrataan kustannusvaikutuksiin. Täysi kustannusvastaavuus edellyttäisi jopa kymmenen prosentin korotuksia lihantarkastusmaksuihin.
Lihantarkastusmaksujen ongelman ratkaisu voisi pitkällä tähtäimellä olla virallisen valvonnan väheneminen ja vastuun siirtyminen enenevässä määrin yrityksille, jolloin valvontahenkilöstön määrää voitaisiin vähentää. Siipikarjateurastamoiden osalta EU-lainsäädäntö jo mahdollistaa tämän, mutta muiden eläinlajien teurastamoiden osalta muutos vaatii EU-lainsäädännön muuttamista. Tämäkään ei kuitenkaan ole välttämättä mielekäs ratkaisu pienille ja keskisuurille teurastamoille.
Mitä hyviä ja huonoja puolia näette suomalaisen lihanjalostusteollisuuden rakenteessa, jossa kolme suurta yritystä hallitsee lihaketjua? Onko kahdella isoimmalla liha-alan toimijalla mielestänne määräävä markkina-asema, kuten vähittäiskaupan osalta Suomessa on tulkittu?
Hyviä puolia ovat ehdottomasti pääosin kotimainen omistus, tuottajien määräysvalta, tehokkuus ja tuotannon suunnittelu. Sopimustuotannon avulla kysyntä ja tarjonta ovat paremmin tasapainossa.
Haittana ovat sellaiset liian tiukat sopimukset, joilla estetään tuottajaa kilpailuttamasta ostajia. Kaikki pienet lihanjalostajat eivät aina saa kotimaista raaka-ainetta tilanteessa, jossa teurastus on harvojen käsissä. Tällainen ongelma on ollut ainakin kalkkunan kohdalla.
Miten arvelette EU Market Transparency -asetuksen (EU 2019/1746), jolla määrätään jäsenmaat keräämään hintatietoja ruokaketjun jokaisesta vaiheesta, edistävän maataloustuottajien ja jalostavan teollisuuden asemaa ruokaketjussa?
Tämä asetus perustuu Euroopan parlamentin, maatalousneuvoston ja komission yhteiseen lausumaan, jossa kehotettiin komissiota lisäämään maatalous- ja elintarvikemarkkinoiden avoimuutta lisäämällä hintatietojen keräämistä maatalous- ja elintarvikeketjussa. Tämä auttaa sekä talouden toimijoita että viranomaisia tekemään parempia valintoja ja päätöksiä. Myös tutkijat voivat paremmin analysoida markkinoita ja hinnanmuodostusta ketjussa, kun tietoa on enemmän saatavilla. Markkinoiden avoimuuden lisääminen edistää kilpailua ketjussa, kun riittävästi markkinatietoa koko Euroopan yhteisiltä markkinoilta on paremmin saatavissa.
Pellolta pöytään -ketju on pidentynyt ja monimutkaistunut ja ainoastaan tuottajahinnoista on jatkuvasti päivittyvää tietoa. Osa ketjun toimijoista on nykyisin paremmin informoituja ja ne pystyvät hyödyntämään tietoaan sopimusneuvotteluissa. Yleensä kauppa on parhaiten informoitu markkinatilanteesta ja kuluttajien mieltymyksistä. Tiedon avoimuudella ja sen saatavuudella koko ketjun toimijoille voidaan tasapainottaa voimasuhteita ja muiden toimijoiden mahdollisuuksia markkinoilla.
Selvitysmies Reijo Karhisen mukaan lainsäädäntö mahdollistaa jo nyt kauppojen asiakasdatan avaamisen. Aiotteko määrätä kaupat avaamaan asiakastiedot kaikille toimijoille ja miksi?
Tässä viitattu avoimuusasetus ei avaa kaupan tietoja riittävästi, jotta ketjun alkupää voisi tuottaa kuluttajien haluamia tuotteita markkinoille oikea-aikaisesti ja tehokkaasti. Kauppa on omaehtoisesti avannut joltakin osin tietojaan, ja arvioimme EU-asetuksen ja kaupan omien toimien vaikutusta. Siksi valmistelemme hallitusohjelman mukaisesti päivittäistavaraliikkeiden ja elintarvikkeiden kulutustietojen avaamista kuluttajan tietosuoja turvaten.
Kuinka lihatilojen kannattavuutta voitaisiin mielestänne parantaa?
Lihatilojen tulot muodostuvat tuista ja markkinoilta saatavista tuotoista. Menot perustuvat vastaavasti tuotannosta syntyviin kustannuksiin. Jotta kannattavuus kohentuisi, tulisi markkinoilta saatavien tuottojen eli tuottajahintojen vastata tuotannon korkeita standardeja. Luonnollisesti tilojen tuottavuuden parantaminen on myös keino lisätä kannattavuutta. Kaiken perustana on tietysti reiluilla pelisäännöillä toimivat markkinat ja ylipäätään tuottajien aseman vahvistaminen elintarvikeketjussa. Tätä työtä tehdään jatkuvasti ministeriössä, keinovalikoima on laaja.
Nautaketju kärsii vasikkapulasta. Kuinka suomalaista naudanlihan tuotantoa saataisiin lisättyä?
Seuraamme naudanlihan markkinaa tarkalla silmällä. Vasikoiden määrä vähentyy luonnollisestikin, kun lypsylehmiä on vähemmän. Lypsylehmien määrä on laskenut pitkään johtuen siitä, että maidon tuotostaso on noussut eikä maidon tuotantomäärän kasvulle ole ollut markkinoilla tilaa. Lypsylehmien määrän väheneminen näyttää tällä hetkellä todennäköiseltä myös tulevaisuudessa. Emolehmätuotanto ei ole pystynyt täyttämään tätä aukkoa. Toisena perinteisenä keinona naudanlihantuotannon lisäämiseen on ollut teuraspainojen kasvattaminen. Vaikuttaa siltä, että teuraspainojen kasvattamisen tie olisi nyt loppuun kuljettu. Naudanlihan tuotannon varmistamiseen kiinnitetään jatkossakin huomiota. Naudanlihan tuotantoa tuetaan ja varmistetaan tuotannon jatkuminen, mutta kilpailukykyisen naudanlihantuotannon ja markkinoille saatettavan määrän päättävät toimijat itse.
Riistanlihalla on paljon hyödyntämättömiä mahdollisuuksia. Miten riistaa saataisiin laajemmin lihantarkastuksen piiriin ja myyntiin?
Suomessa suurin osa riistasta päätyy metsästäjien ja heidän lähipiirinsä pakastimiin. Luonnonvaraisen riistan osalta laajempaa kaupallista merkitystä on käytännössä vain hirvellä ja valkohäntäpeuralla. Etenkin valkohäntäpeuran tiheät kannat maan eteläosissa tarjoavat hyvän mahdollisuuden kehittää riistanlihan arvoketjua ei-metsästävän kuluttajan pöytään asti. Valkohäntäpeuran lihan hyödyntämistä pyritään tehostamaan muun muassa Hyvinvointia riistasta -hankkeessa Yrkeshögskolan Novian ja yhteistyökumppaneiden voimin. Tähän viime vuosina kasvanut valkohäntäpeurakanta ja -saalis tarjoavat hyvän mahdollisuuden. Tilanne on otollinen myös uusille metsästäjille päästä mukaan hyvän harrastuksen pariin. Samalla voidaan vähentää lajin maataloudelle ja liikenteelle aiheuttamia vahinkoja.
Juttuarkisto
