Liha ja ruoka 5/2025 Teksti: Kati Susi Pääkuva: Shutterstock
Huoltovarmuus puhuttaa. Millainen kriisi vaarantaisi lihantuotannon tuotantopanosten saannin ja miten pitkälle sikalassa, navetassa ja siipikarjatiloilla pärjättäisiin, jos kriisi esimerkiksi seisauttaisi rahtilaivaliikenteen? Missä vaiheessa suomalaisten kauppojen hyllyt tyhjenisivät lihajalosteista? Vai tyhjenisivätkö?
− Äärimmäisen epätodennäköistä, toteaa vanhempi varautumisasiantuntija Juha Mantila Huoltovarmuuskeskuksesta kuvatun kaltaisesta kriisitilanteesta.
Mantila analysoi ja kehittää työkseen Suomen elintarviketuotannon huoltovarmuutta ja kriiseihin varautumista. Huoltovarmuuskeskuksen (HVK) tehtävänä on huolehtia yhdessä yrityselämän, kolmannen sektorin ja viranomaisten kanssa siitä, että yhteiskunta toimii myös kriisitilanteissa ja suomalaisten elämä jatkuu mahdollisimman normaalina.
Otetaanpa kuvitellun pahan kriisin vaikutusten tarkastelun kohteeksi yksi suomalaisten lempiruoista eli makkara. Huoltovarmuuskeskuksen ylläpitämällä ’päivittäiskaupan kysytyimmät elintarviketuotteet’ -listalla makkara ja leikkeleet ovat sijalla kaksi − heti jauhelihan jälkeen.
Makkaran tärkein raaka-aine on sianliha. Sianlihan tuotantoketjussa suurin murhe Mantilan mukaan on tuontivalkuainen, jossa suuri tonnimäärä on merikuljetusten varassa. Mikäli merireitit Suomeen olisivat esimerkiksi sodan vuoksi poikki, aiheuttaisi se varautumisasiantuntijan mukaan vajetta erityisesti sikojen ja broilereiden valkuaisruokintaan.
– Pahimmassa kauhuskenaariossa valkuaista olisi käytettävissä alle puolet tarvittavasta, mutta se olisi todella äärimmäinen, epätodennäköinen tilanne.
Huoltovarmuuskeskuksen Juha Mantila uskoo, että nautasektori pärjäisi kriiseissä kotoisilla rehuilla, mutta sian ja siipikarjan ruokinta ovat alttiimpia häiriötilanteille. Kuva: Huoltovarmuuskeskus
Kotimainen valkuainen lisääntyy
Mantila muistuttaa kahdesta asiasta eläinten kriisiajan ruokinnassa.
– Lisävalkuaisruokinta alkoi suomalaisessa eläinketjussa vasta 1980-luvulla, eli vähemmälläkin valkuaisella eläin kasvaa, joskin hitaammin. Jos tuontivalkuaista ei olisi käytettävissä, ei kotimainen valkuainen sitä kokonaan korvaisi. Mutta kotimainen rehuun käytettävän valkuaisen tuotanto on kasvanut viime vuosina merkittävästi, hän kertoo.
Suomalaisen kotieläintuotannon riippuvuuden väheneminen tuontisoijasta on lisääntyneen herneen ja härkäpavun viljelyn ja käytön ansiota. Mantila näkee Suomen toimet soijasta irti pyristelyssä esimerkillisinä ja maan oman valkuaistuotannon tulevaisuuden lupaavana.
– Suomi on mallioppilas tuontisoijariippuvuuden vähentämisessä. Meillä on ollut positiivinen ja nopea kehitys valkuaisomavaraisuuden lisäämisessä lihantuotantoketjussa.
Soijan käytön väheneminen on ollut niin nopeaa, että Mantilan mukaan samanlaista kehityskulkua ei välttämättä muissa länsimaissa ole nähty. Kehityspolku on huoltovarmuuden kannalta loistava uutinen, joka pahimman kauhuskenaarion kohdalle sattuessa loiventaa vaikutuksia merkittävästi.
Päätepisteessä ei tuontisoijan vähentämisessä vielä olla, sillä kotimaisen valkuaistuotannon kasvu jatkuu, sillä herneen ja härkäpavun lisäksi myös rypsin ja rapsin viljelyalat ovat kasvaneet jonkin verran. Valkuaistuotannon vauhdikas prosentuaalinen nousu pienentää Mantilan mukaan huomattavasti ääritilanteen vaikutusta lihaketjuun.
– Nähtäväksi jää, keskustellaanko tuontisoijasta viiden vuoden päästä enää ollenkaan.
– Suomi on länsimaiden mallioppilas tuontisoijariippuvuuden vähentämisessä.
Talousvaikutus lihaketjulle rankka
Suomessa nautojen ruokinta perustuu ravinteikkaalle, mahdollisimman runsaasti valkuaista sisältävälle nurmirehulle, jota tarpeen mukaan täydennetään teollisilla rehuilla. Nautojen rehuissa ei käytetä soijaa.
Juha Mantila uskoo, että nautasektori pärjäisi kriiseissä kotoisilla rehuilla, mutta sian ja siipikarjan ruokinta ovat alttiimpia häiriötilanteille. Erityisesti nopeasyklinen broilerituotanto on herkkää, koska lihaksi kasvatettavien lintujen rehu-hyötysuhde on hyvä, mikä asettaa niiden ruokinnalle tarkat vaatimukset.
Ruokinnan suhteen sika on jonkin verran siipikarjaa joustavampi. Molempien eläinlajien ruokinnat on optimoitu, mutta Mantila huomauttaa, että viljaomavaraisessa Suomessa riittää kriiseissäkin apetta eläinten ruokintaan. Vaikutus tuntuisikin tuotantoketjun toimijoiden lompakoissa lihaeläinten kasvutahdin hidastuessa.
– Taloudelliset vaikutukset lihaeläinten ruokinnan heikkenemisestä olisivat ketjulle valtavia. Nämä riskit on hallittava, ettei tule liian suuria iskuja.
– Pahankaan kriisin iskiessä ei täällä kansalle tule nälkä, mutta pidemmän päälle jatkuvassa kriisissä aletaan puhua 60-luvun ruokavaliosta.
Paluu 60-luvun ruokavalioon
Huoltovarmuudella ja varmuusvarastoilla turvataan sotien, luonnonkatastrofien ja muiden kriisitilanteiden aikana useita muitakin yhteiskunnan toimintoja kuin ruuantuotantoa. Vesi, sähkö, polttoaineet, viestintäyhteydet ja lääkkeet ovat kriittisimpien turvattavien asioiden listalla. Alkutuotannon, teollisuuden ja kuljetusten toimintaedellytykset pyritään pitämään niin hyvin toiminnassa kuin kulloisessakin kriisissä on mahdollista.
Suomalaisten varmuusvarastojen tarkkoja sisältöjä ja sijainteja ei tarkkaan kerrota, koska kyse on myös maanpuolustuksesta. Suomen varautumisesta Mantilalla on kuitenkin lohdullista kerrottavaa.
– Pahankaan kriisin iskiessä ei täällä kansalle tule nälkä, mutta pidemmän päälle jatkuvassa kriisissä aletaan puhua 60-luvun ruokavaliosta.
Tällä viittauksellaan yli puolen vuosisadan taakse hän tarkoittaa vähemmän vaihtoehtoja sisältävää ruokavaliota, jossa myös lihatuotteita syötiin nykyistä vähemmän. Hyvä varautuminen tarkoittaa sitä, että makkarakin tulee pysymään kauppojen hyllyillä, vaikka Suomea kohdannut kriisi olisi vakava.
– Lihaa ja makkaraa tuotettaisiin, mutta nykyistä vähemmän ja valikoima kaupoissa kapenisi.
Lihan matka tilalta kauppaan sisältää monta vaihetta, joihin kriisi voi vaikuttaa. Koko ketjun osien pitää pystyä toimimaan: kuljetusten, teurastuksen, muiden raaka-aineiden ja suolien, jalostuksen sekä näihin liittyvien koneiden sekä tietojärjestelmien. Valmius nopeaan reagointiin on olemassa, ja sitä kehitetään jatkuvasti.
Suolia lihateollisuudelle välittävän DAT-Schaub Finland Oy:n myyntijohtaja Petri Huhtasalo näkee, että lihantuotantoa koskeva kriisi ei vaikuttaisi välittömästi ja suoraan yrityksen toimintaan.
– Ihmisten kulutuskäyttäytymisellä sen sijaan on suuri vaikutus toiminnallemme. Vaikka grillimakkaran kulutus on pitkällä aikavälillä hiukan laskenut, on makkaraa tehty todella pitkään ihmisen historiassa. Tuleepa joskus sekin aika, että makkara on luksustuote, Huhtasalo arvelee.
Ajankohtaista
Sikatilan arki häiriintyy nopeasti kriiseissä
Elina ja Samu Äijälän sikatilalta Alavuden Sulkavankylältä on osallistuttu varautumiskoulutuksissa ja tilalle on tehty varautumissuunnitelmia. Täydellinen varautuminen pahoihin kriiseihin ei silti ole mahdollista.
− Eniten olemme riippuvaisia sähköstä ja vedestä. Eläinten hyvinvointi olisi tosi ohuen langan varassa ilman niitä. Maatilat ovat jo kauan investoineet aggregaatteihin ja omiin porakaivoihin. Esimerkkiuhkana esitetty rahtilaivojen kulun pysähtyminen taas ei meillä heti näy, sillä kotieläintalous ei ole kovinkaan riippuvainen tuontiraaka-aineista, Samu Äijälä toteaa.
Suuren kotieläintilan sähkön ja veden tarve ovat niin isoja, että kevyillä järjestelyillä ei pitkää katkosta korvata. Muun muassa polttoöljytoimituksilla turvataan se, että generaattorit pysyvät tiloilla käynnissä. Palokunnalla vedenjakelijana ei olisi riittävästi resursseja alueella, jossa on useampia suuria kotieläintiloja.
− Siinä vaiheessa, kun maksamakkara loppuu kaupoista, on tiloilla ollut jo pitkään isoja ongelmia sylissä.
Äijälän mukaan parasta, mitä tässä tilanteessa voi tehdä, on jatkaa huolellista ja maalaisjärkistä varautumista, jossa pahimmatkin skenaariot otetaan huomioon. Ei ainoastaan tilatasolla, vaan yhteiskunnallisesti ja yhtenä rintamana, sillä muitakin tärkeitä huomioon otettavia asioita on kuin esimerkiksi hiilijalanjälki.
− Tällöin olemme myös valmiimpia kohtaamaan niin pandemiat kuin perussyysmyräkätkin.
Äijälän tilalla on vuosia varauduttu lähinnä myrskytuhoihin, mutta viime vuodet ovat tuoneet uusia uhkia turvallisuudelle. Hän toteaa, että ”oikeasti isojen rähinöiden” alkaminen toisi tietysti paljon ongelmia ihan kaikille. Äijälä kuitenkin korostaa, että sikalan arki voi järkkyä huomattavasti rauhanomaisemmastakin syystä kuin ulkovaltojen vihamielisistä iskuista. Sen osoitti esimerkiksi taannoinen elintarviketyöntekijöiden lakko.
− Meillä syntyy porsaita joka päivä ja eläimiä pitää saada jatkuvasti tilalta eteenpäin tuotantoketjuun. Viikossa elämään tulee haittaa todella paljon ja kahdessa viikossa käsillä on tilanne, että eläimiä ei enää mahdu mihinkään. Siinä pitää sitten ruveta arpomaan, lopetetaanko niitä vai mitä tehdään.
Samu Äijälän mukaan huoltovarmuudesta puhuttaessa keskustellaan usein eri elintarvikkeiden saatavuuden heikentymisestä. Maatilalta katsoen näkökulma keskusteluun on erilainen.
− Siinä vaiheessa, kun maksamakkara loppuu kaupoista, on tiloilla ollut jo pitkään isoja ongelmia sylissä.
