Liha ja ruoka 3/2026  Mari Hannuksela  Kuva: Shutterstock

Eduskunta käsitteli jokin aika sitten valtioneuvoston teollisuuspoliittista selontekoa. Tutustuin selontekoon tarkemmin. Odotukset olivat korkealla, nimittäin elintarviketeollisuus on Suomen kolmanneksi suurin teollisuudenala.

Selonteon pohjana oleva Teollisuuspoliittinen strategia laadittiin työ- ja elinkeinoministeriön johdolla vuonna 2024. Minun piti lukea oikeasti monta kertaa ja hitaasti. Ja ei, strategian ohjausryhmässä ei ollut elintarviketeollisuuden edustajaa. Ja sen kyllä huomaa. Tulin surulliseksi, kun huomasin, miten esimerkiksi liha- ja valmisruokateollisuuden ansiokas tekeminen on jätetty huomiotta. Ehkä se on tungettu maatalouden kanssa samaan siiloon ja unohdettu, että kysymys on oikeasti mittavasta teollisuudenalasta.

Teollisuuspoliittisessa selonteossa kyllä huomataan, että ”Puhdas siirtymä edellyttää järjestelmätason muutosta koko yhteiskunnassa. Arviot puhtaan siirtymän investointitarpeista Suomessa vuoteen 2050 mennessä vaihtelevat yli 100 miljardista eurosta jopa 242 miljardin euron lisäinvestointeihin.” Ruokaketjussa on todella reippaasti kasvupotentiaalia esimerkiksi uusiutuvan energian tuotannossa, fossiilisten lannoitteiden korvaamisessa eloperäisillä kiertotalouslannoitteilla, elintarvikkeiden viennissä sekä tuontia korvaavassa tuotannossa.
En kuitenkaan löytänyt selonteosta mitään mainintaa siitä, että elintarviketeollisuus ja sen liitännäiset ovat puhtaassa siirtymässä aivan keskeisessä roolissa. Kansallinen ruokastrategia mainittiin ainoastaan nimeltä. Se onneksi kyllä huomattiin, että yritysrahoitus on kiristynyt huomattavasti viime vuosina. Tämä koskee aivan erityisesti pk-yrityksiä.

Teollisuuspoliittinen selonteko tunnistaa, että Suomen vaihtotase on ollut pääosin negatiivinen jo yli 15 vuoden ajan. Suomeen ei ole saatu riittävästi investointeja, ja teollisuuden tuottavuus on keskimäärin kehittynyt heikosti. En oikein tunnista elintarvikealaa tästä kuvauksesta. Suomessa elintarviketeollisuus investoi t&k-toimintaan enemmän kuin missään muussa EU-maassa. Valtio ei ehkä huomaa sitä, koska yritykset rahoittavat t&k-toiminnasta yli 90 prosenttia omalla rahoituksella.

Vaadin ruokateollisuuden tunnistamista ja tunnustamista Suomen kolmanneksi suurimpana teollisuudenalana. Valtion teollisuudelle suuntaamia tukitoimia sopii kohdentaa myös meille.