Liha ja ruoka 3/2025  Teksti: Eero Puolanne, professori emeritus  Kuva: Shutterstock

Valtion ravitsemustoimikunta julkaisi uudet suomalaiset ravitsemussuositukset marraskuussa 2024. Niissä suositeltiin lihankäytön vähentämistä terveydellisistä syistä ja ympäristösyistä mukaanluettuina biodiversiteettiriskit (haitalliset lajikato- ja elinympäristömuutokset luonnossa). Ravitsemustoimikunnan työ perustuu laajoihin alan tieteellisen kirjallisuuden tutkimusten tarkasteluihin sekä näkemykselliseen ympäristön kestävyysajatteluun ja eläinten hyvinvoinnin ja eläinten hyväksikäytön eettisyyden painottamiseen. Tässä kirjoituksessa annetaan täysi tuki toimikunnan työn arvolähtökohdille, mutta pohditaan punaisen lihan käytön osalta uusimpien kokooma-artikkelien pohjalta suosituksen keskeistä aluetta, ravitsemus- ja terveysosiota.

Ravitsemussuosituksissa 2024 lihan eduiksi ja haitoiksi luetellaan seuraavat seikat:

”Ravintosisältö: Punainen liha sisältää ravitsemuksellisesti laadukasta proteiinia, hyvin imeytyvässä muodossa olevaa rautaa (hemirauta), sinkkiä ja B-vitamiineja (tiamiini, riboflaviini, B6- ja B12-vitamiinit). Se on myös terveydelle haitallisten tyydyttyneiden rasvahappojen merkittävä lähde. Sianlihassa on parempi rasvahappokoostumus kuin naudan ja lampaan lihassa.
Terveysvaikutukset: Sekä prosessoimaton että prosessoitu punainen liha ovat paksu- ja peräsuolisyövän riskitekijöitä. Prosessoitu liha on luokiteltu ihmiselle karsinogeeniseksi eli syövälle altistavaksi ja punainen liha todennäköisesti ihmiselle karsinogeeniseksi. Runsaasti punaista ja prosessoitua lihaa sisältävä ruokavalio on yhdistetty myös suurempaan sydän- ja verisuonitautien riskiin. Runsaasti punaista lihaa sisältävä ruokavalio on Suomessa yksi suurimmista toimintakykyisten elinvuosien menetystä aiheuttavista ravitsemuksellisista riskitekijöistä.”

Siipikarjanlihaan ei tällaisia riskejä katsota kuuluvan.

Uutta tietoa punaista lihaa sisältävästä ruokavaliosta

Uusimmissa, laajoissa selvityksissä näistä asioista on kuitenkin myös toisenlainen kuva. Professori Stefaan De Smet ja Thomas Van Hecke ovat laatineet laajan selvityksen uusimmista ja moderneimmilla menetelmillä tehdyistä tutkimuksista ja yhteenvetoartikkelista. Näyttääkin siltä, että punaisen lihan haitallisuus ei tule esille niin vahvana kuin ravitsemussuosituksissa esitetään; tosin niissä todetaan, että punaista lihaa sisältävä ruokavalio, ei punainen liha.

De Smetin ja Van Hecken mukaan se johtuu siitä, että tutkimukset perustuvat ruoankäyttökyselyihin, jotka ovat kuitenkin varsin epävarmoja, kun ottaa huomioon sen valtavan vaihtelun, jota suurissa aineistoissa esiintyy erilaisten riskitekijöiden suhteen. Kun ihmisiin kohdistuu niin paljon erilaisia sairastuvuuspaineita erilaisissa yhteiskunnissa, on vaikeaa ruoankäyttötutkimusten avulla luotettavasti todeta jonkin yleisen elintarvikkeen haittavaikutukset. Näiden tekijöiden vaikutusta on tietenkin pyritty laskelmissa eliminoimaan. Usein tutkimukseen kuuluvien henkilöiden ruoankäyttö selvitetään kyselyn avulla kuitenkin vain kerran lyhyen aikavälin ajalta, ja tätä tietoa käytetään sairastuvuuden seurannassa vuosien tai vuosikymmenien ajan.

Uusimmat koostetutkimukset kertovat, että yhteys sairastavuuteen on epävarma, ja ne eivät osoita punaisen lihan haitallisuutta siinä mitassa kuin ravitsemussuosituksissa nyt pyritään esittämään.

Ruoankäyttötutkimusten tulisi olla vain tutkimuksen lähtökohta

Ruoankäyttötutkimusten ja sairastuvuuden tilastollisen yhteyden tieteellinen käyttötarkoitus ei olekaan suoraan mennä suosituksiin, vaan niitä olisi käytettävä tutkimuksen lähtökohtina siten, että tehdään sairastavuuden mekanismien tutkimuksia esimerkiksi eläinkokeilla tai muilla kokeilla ja osoitetaan siten harhattomasti, miten sairastumisen mekanismi elimistössä tapahtuu. Näin ei ole kuitenkaan juurikaan tehty, ja ihmiskokeita ei tietenkään voida edes tehdä niin, että osa koehenkilöistä altistuisi sairastumiselle.

Uusimmat koostetutkimukset kertovat, että yhteys sairastavuuteen on epävarma, ja ne eivät osoita punaisen lihan haitallisuutta siinä mitassa kuin ravitsemussuosituksissa nyt pyritään esittämään, mutta suosituksia on toki tukemassa paljon vanhempaa tutkimusta. Siten asian voi esittää toisinkin päin: ei voida sitovasti osoittaa, että punainen liha ei lisäisi joidenkin sairauksien riskiä. Asia vain tuntuu olevan auki. Edellä oleva ei siis tarkoita, että ravitsemussuositukset olisivat virheellisiä, vaan lisääntyvän kasvipainotteisuuden varassa voidaan saavuttaa nykytiedon mukaan hyvä ravitsemus ja siinä samalla etua ympäristövaikutusten, elintarvikkeiden riittävyyden ja laajasti ottaen eläinten hyvinvoinnin kannalta.

Eläinperäisten elintarvikkeiden käytöllä on kuitenkin myös erilainen merkitys maailman eri maissa ja kulttuureissa, myös Suomessa eri väestöryhmien ja yksilöiden kohdalla. Pitkään käytössä olleiden perinteisten dieettien jyrkässä muuttamisessa on myös riskinsä: ei oikeastaan tiedetä, mitä uudenlaiset ja uudentyyppisiä ruoka-aineita, usein hivenaineista puhdistettuja ultraprosessoituja ainesosia sisältävät dieetit vaikuttavat kansalaisten terveyteen. On pidettävä huoli, ettei liian vahva kasvipainotteinen kansansanravitsemus aiheuta uusia ravitsemusongelmia, sillä eläinperäisten elintarvikkeiden hyvät ominaisuudet ovat kiistattomia.

En ole ravitsemuksen asiantuntija, vaan lihatieteilijä ja lihateknologi, mutta en voi olla ihmettelemättä, miten monien korkeatasoisten ravitsemuksen asiantuntijoiden laajoihin tieteellisiin aineistoihin perustuvat kannanotot eivät ole olleet mukana suomalaisessa ravitsemuskeskustelussa.

90 % johtuu muista syistä. Mitähän ne ovat?

Ravitsemissuosituksissa on erityisen vahva kielteinen suhtautuminen prosessoituihin lihavalmisteisiin (termi tarkoittaa muun muassa makkaroita ja leikkeleitä, mutta ei enää esimerkiksi ruokavalmisteita). Niiden osalta onkin olemassa myös mekanisminäyttöä, ja on oletettavaa, että mekanismien osalta saadaan lisää selkeyttä jo lähitulevaisuudessa. Prosessoitujen lihavalmisteiden osalta tehdään kuitenkin samaan aikaan sekä globaalisti että Suomessa paljon tuotekehitystä riskihaittojen pienentämiseksi.

Punaisen lihan kulutuksen kasvulla tasolle n. 100 g/pv (teoreettisesti jatkuvasti koko aikuiselämän ajan ikävakioituna eli iän vaikutus on teoriassa laskettu pois) suolistosyöpien riskisuhde (esiintyvyys lihaa käyttävillä vs. ei-käyttävillä) lisääntyy noin 6 %. Kaikkien epäiltyjen riskien (sydän- ja verisuonitaudit, aivohalvaus, diabetekseen sekä suolistosyövät), lisääntyminen on summana luokkaa 10 %. Luvut ovat toki väestötasolla merkittäviä. Sen voi lukea myös niin, että noin 90 % edellä olevista johtuu muista syistä. Mitähän ne ovat? Suomalainen suositus on nyt 50 g/pv punaista lihaa ja prosessoituja lihavalmisteita, jolla ei ole osoitettu olevan kielteisiä terveysvaikutuksia, mutta silti suosituksissa tavoitellaan sitäkin alempaa tasoa. Muistettava on, että kysymys on siis suosituksista, ja vahvemmiksi ohjeiksi ne muuttuvat lähinnä julkisessa joukkoruokailussa.

Sekaravinnon hyvät terveysvaikutukset on osoitettu tieteessä ja käytännössä

En ole ravitsemuksen asiantuntija, vaan lihatieteilijä ja lihateknologi, mutta en voi olla ihmettelemättä, miten monien korkeatasoisten ravitsemuksen asiantuntijoiden laajoihin tieteellisiin aineistoihin perustuvat kannanotot eivät ole olleet mukana suomalaisessa ravitsemuskeskustelussa. Ravitsemustutkimus on toki hyvin vaikeaa, koska ihmisillä ei voi tehdä taustamuuttujien suhteen vakioituja elämänmittaisia kokeita. On myös selvää, että modernit kasvikunnan tuotteiden käytön lisäämistä painottavat ravitsemussuositukset sisältävät tärkeitä ohjeita kansanravitsemuksen parantamiseksi ja siten kansanterveyden edistämiseksi. Kasvispainotteisen dieetin edut ravitsemuksen, ympäristö- ja eläinten hyvinvointivaikutusten sekä ravinnon riittävyyden suhteen ovatkin entisellään, ja niihin ei ole kohdistunut merkittävää kritiikkiä, mutta jonkin verran on ollut keskustelua prosessoinnin aiheuttamien ravintoainemenetysten osalta. Sen sijaan punaisen lihan osalta uusia näkökulmia on nyt tieteellisessä kirjallisuudessa nostettu arvioitaviksi. Siksi lihantutkijana olisi suonut, että suomalaiset suositukset eivät olisi niin lihakielteisiä, varsinkin kun ottaa huomioon, että uusimmat selvitykset eivät tue jyrkimpiä toteamuksia punaisen lihan terveyshaitoista (NutriRECS, 2019). Lisäksi lihan ja lihavalmisteiden (ja muidenkin elintarvikkeiden) prosessimenetelmät ja ruokien valmistusmenetelmät voivat olla merkittävä tekijä terveysvaikutusten kannalta.

Terveysongelmiin ei tule suhtautua kevyesti, sillä sairastavuus on yhteiskunnassamme ohittamatonta todellisuutta. Siksi kriittistä tutkimusta tulee jatkaa, oli sen lopputulema lihankäytön suhteen mikä tahansa, mutta helppoja yleistyksiä tulee välttää.

Terveysongelmiin ei tule suhtautua kevyesti, sillä sairastavuus on yhteiskunnassamme ohittamatonta todellisuutta. Siksi kriittistä tutkimusta tulee jatkaa, oli sen lopputulema lihankäytön suhteen mikä tahansa, mutta helppoja yleistyksiä tulee välttää. Ympäristökysymykset taas ovat kaiken elollisen luonnon mukaan lukien ihmiset kohtalonkysymyksiä, joten niiden huomioonotto on joka tapauksessa äärimmäisen tärkeää. Ihmiskunnalle on kuitenkin osoittautunut edulliseksi sekaravinto, jossa on lihaa, maitoa ja kalaa sekä runsaasti kasvikunnan tuotteita ja siten niiden kuitua, antioksidantteja ja muita hyviä ravinteita. Tällaisen dieetin hyvät terveysvaikutukset on osoitettu tieteen keinoin ja käytännössä (Ruxton ym., 2024).

Lähdeaineisto:

• De Smet, S. & Van Hecke, T. (2024). Meat products in human nutrition and health – About hazards and risks. Meat Science 218, 109628.
• Johnston, B., De Smet, S., Leroy, F., Mente, A., & Stanton, A. (2023). Non-communicable disease risk associated with red and processed meat consumption-magnitude, certainty, and contextuality of risk? Animal Frontiers, 13(2), 19–27.
• Unprocessed Red Meat and Processed Meat Consumption: Dietary Guideline Recommendations From the Nutritional Recommendations (NutriRECS) Consortium. Annals of Internal Medicine, Vol. 171 No. 10, 19 November 2019.
• Ruxton, C.H.S. & Gordon, S. (2024). Animal board invited review: The contribution of red meat to adult nutrition and health beyond protein. Animal 18 (2024) 101103.
• Valtion Ravitsemustoimikunta (2024). Kestävää terveyttä ruoasta – kansalliset ravitsemussuositukset 2024. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-405-5