Lihalehti 2 / 2020, teksti Mari Hannuksela, kuvat Jan Åqvist
Meri-Lapin lihatalo Veljekset Rönkä Oy on saanut valmiiksi historiansa suurimman investoinnin. Alkutuotannon modernisointi toi reilusti lisää tehokkuutta ja kapasiteettia. Samalla paranivat ihmisten ja eläinten hyvinvointi.
Perheyritys Veljekset Rönkä Oy on Lapin maakunnan suurin teurastamoyritys. Rönkä teurastaa nautaa ja karitsaa. Lisäksi yritys jalostaa merkittäviä määriä poronlihaa. Noin 60 henkilö työllistävän yrityksen päätoimipiste on Kemissä ja sivutoimipisteet Keminmaalla ja Ranualla. Koko tuotanto myydään mahdollisimman pitkälle jalostettuna. Kuluttajapakatun tuorelihan markkinoista suurin osa on Pohjois-Suomessa. Pakastettua karitsaa ja poroa myydään koko Suomeen, samoin ammattikeittiötuotteita.
Veljekset Rönkä on määrätietoisesti hakenut kasvua erityisesti ammattikeittiöpuolelta. Asiakkaista pidetään hyvää huolta.
Alkutuotanto modernisoitiin
Veljekset Rönkä Oy:n alkutuotannon modernisointi valmistui loppusyksystä 2019. Kysymyksessä on yrityksen lähes 40-vuotisen historian suurin yksittäinen investointi. Koko investoinnin arvo oli noin kolme miljoonaa euroa.
Rönkän hallituksen puheenjohtaja Juha Rönkä kertoo, että yritystä on laajennettu moneen otteeseen aina tarpeen mukaan. Varsinainen teurastamon tuotantotila oli kuitenkin peräisin 80-luvulta.
− Kun Veljekset Rönkä Oy perustettiin 1980-luvulla, moni asia oli eri tavoin kuin nykyisin. Teurasnautojen ruokinta ja genetiikka oli erilaista kuin nykyisin. Ruhojen keskipaino oli 160 kiloa. Nyt keskipaino on tuplaantunut. Naudat olivat ennen ruholtaan lyhyempiä. Pidemmät ruhot tuovat omia vaatimuksiaan tuotanto-olosuhteille.
Nyt tiloja laajennettiin ja teurastamon tuotantotila sijoitettiin laajennusosaan. Se on siis kokonaan uutta, korkeaa ja nykyaikaista tilaa. Myös ruhojäähdyttämö on kokonaan uusi.
Teurastamon navetta oli rakennettu vuonna 2006. Navetassa tehtiin investoinnin yhteydessä eläinten hyvinvointiin liittyviä parannuksia.
− Onnistuimme ottamaan entistä paremmin huomioon eläinten luontaisen käyttäytymisen.
Henkilökunta osallistui suunnitteluun
Miten investointi onnistui?
− Sellainen tuli kuin tarkoitettiin, Juha Rönkä iloitsee.
Kapasiteettia saatiin noin 50 prosenttia lisää. Enimmillään voidaan käsitellä noin 60 nautaa ja 200 karitsaa päivässä. Karitsoille on oma tuotantolinjansa. Koko kapasiteetti ei ole täydessä käytössä. Juha Rönkä kertoo, että työ pyritään järjestämään niin, että pidetään erillinen karitsapäivä vähintään kerran viikossa.
− Projektin suunnittelu onnistui hyvin sen ansiosta, että henkilökunta osallistui aktiivisesti suunnitelmien kommentointiin. Ilman heidän apua ja asiantuntemusta ei olisi ollut mahdollista rakentaa yhtä toimivaa laitosta. Suuri kiitos siis ammattitaitoiselle henkilökunnallemme.
Alustavat piirustukset olivat nähtävissä kahvihuoneen pöydällä. Niistä keskusteltiin, ja alustaviin suunnitelmiin tuli henkilökunnalta paljon hyviä muutosehdotuksia. Yksi tärkeimmistä tavoitteista olikin parantaa työn ergonomiaa, tehoa ja turvallisuutta. Myös laitoshygienian ylläpito helpottui.
Projekti saatiin vietyä läpi yllättävän lyhyellä tuotantokatkolla. Alkukesään 2019 ajoittunut katko saatiin hoidettua yhteistyökumppanien avulla.
− Paljon tehtiin esivalmisteluja. Uusi ulkokuori ja monta muuta osaprojektia oli jo valmiina, kun vanhoissa tiloissa oli vielä tuotanto päällä. Kun tuotantokatko alkoi, töitä tehtiin todellakin ympäri vuorokauden.
Juha Rönkä kiittää tuttuja lähiseudun yrityksiä, jotka hoitivat käytännön rakentamisen. Pääurakoitsija oli sama, joka rakentaa myös joka syksy Kemin Lumilinnan.
”Poron maine parempi kuin koskaan”
Poronliha tuli osaksi Rönkän toimintaa alun perin asiakkaiden toiveesta. Juha Rönkä kertoo, että 1980-luvun loppupuolella koulut ja päiväkodit tarjosivat poronlihaa osana normaali ruokalistoja.
− Oli kysyntää paikallisesti, johon täytyi tavarantoimittajan vastata, Juha Rönkä muotoilee. Poro ostetaan ruhoina ja käsitellään Rönkän Ranuan toimipisteellä.
Ainakin viimeisten viiden vuoden ajan poronlihan käsittelymäärät Rönkällä ovat kasvaneet joka vuosi. Poron kulutus kasvaa. Raaka-ainehinnat ovat nousseet monta vuotta. Nyt nousu on taittunut, ja hinnat vakiintuneet ainakin toistaiseksi.
Juha Rönkällä on pitkä, omakohtainen suhde monien poroisäntien ja paliskuntien hallintohenkilöihin.
– Nämä ovat pitkäaikaisia kumppanuuksia, jotka perustuvat molemminpuoliseen luottamukseen. Voi sanoa, että poro on minulle jonkinlainen ”lempilapsi”, Juha Rönkä tunnustaa.
– Minun mielestäni on upeaa se tapa, millä poronlihan tuotanto nykyäänkin perustuu perinteiseen elinkeinoon. Nykyisin poronlihan maine on parempi kuin koskaan. Sekä alkutuotanto että laitokset ovat huippuammattilaisten hoidossa.
Karitsaketjun edelläkävijä
Rönkä on tullut tunnetuksi Meri-Lapin Karitsan tuotannosta. Juha Rönkä kertoo, että karitsa on hänelle toinen lempilapsi. Karitsa tuli Rönkän toimintaan jo 1990-luvulla. Varsinainen läpimurto tapahtui kuitenkin 2000-luvun alkupuolella.
− Karitsa on tuonut meille paljon hyvää. Se on ensimmäinen tuoteryhmä, jossa on lähdetty valtakunnalliseen valikoimaan. Meri-Lapin Karitsa on myös avannut ovia meidän naudalle ja porolle. Suomen karitsaosaamisen terävin kärki on meidän hankinnassa töissä, Juha Rönkä toteaa ylpeänä ja kiitollisena.
Juha Rönkä ja Anne Närhilä
Hankintatiimiin kuuluu hankintapäällikkö Anne Närhilä, Matti Heikkilä ja Hanne Oikarinen. Anne Närhilä kertoo, että Meri-Lapin Karitsan tarina alkoi keittiömestareiden aloitteesta.
− Varsinainen promoottori oli keittiömestari Irja Wüstefeld. Hänen ideastaan lähti Meri-Lapin herkut -hanke, joka sai myöhemmin jatkoa. Tavoitteena oli saada Meri-Lapin herkkuja ravintola-asiakkaiden ulottuville. Pahin pullonkaula on tuotteiden liian alhainen jalostusaste. Sitä lähdettiin ratkomana koko ketjun yhteistyönä.
Anne Närhilä selostaa, miten karitsakuviota kehitettiin laajalla yhteistyöllä. Mukana oli keittiömestareita, tuottajia, teurastamon ja lihatalon avainhenkilöitä sekä myös ravintola-alan oppilaitoksia, niiden opettajia ja opiskelijoita.
Oppilaitosten ja keittiömestareiden kanssa järjestettiin muun muassa kokkikilpailuja ja tehtiin reseptejä. Keittiömestareiden ja teurastamon yhteistyönä tehtiin erilaisia ruhon leikkuumalleja ja sitten punnittiin, minkä verran yhdestä karitsan ruhosta saa esimerkiksi fileetä ja paisteja. Tulosten pohjalta alettiin sitten tehdä tuotekehitystä.
Lopullinen läpimurto tapahtui, kun Meri-Lapin Karitsa esiteltiin Helsingissä Gastro-Messuilla vuonna 2006.
Innovaationa ympärivuotisuus
Pahin pullonkaula oli sittenkin raaka-aineen epävarma saatavuus. Anne Närhilä selostaa kehitystyön vaiheita, jotka vaativat paljon työtä ja kehittävää asennetta.
− Hyvin nopeasti tuli se realiteetti, että pitää saada toimitusvarmuus. Ravintolat haluavat lihan tuoreena, eikä toimituskatkoja saa tulla. Neuvottelimme tuottajien kanssa. Yhdessä rakensimme hinnoittelujärjestelmän, jossa otetaan huomioon talvikauden sisäruokinnan aiheuttamia lisäkustannuksia. Käytössä on perushinta, sekä kausilisä ja kesälisä, jotka ovat tasoltaan merkittäviä.
Suurin innovaatio olikin lopulta se, miten Rönkän hankinta onnistui yhdessä tuottajien kanssa luomaan mallin, jossa hyvää ja tasalaatuista karitsaa saadaan teuraaksi ympäri vuoden. Rönkä ei ole Suomen suurin karitsan teurastaja, mutta se on aivan ylivertainen edelläkävijä tuottajayhteistyössä ja tuotantomäärien tasaamisessa.
Nykyisin Kemissä teurastetaan karitsaa joka ikinen viikko ympäri vuoden, lukuun ottamatta viikon huoltotaukoa kesän hiljaisimpana aikana.
Meri-Lapin Karitsan brändäykseen kuuluu myös terminologia. Juha Rönkä ja Anne Närhilä painottavat, että heillä käytetään aina nimitystä karitsa.
− Ennen puhuttiin lampaista, mutta meillä ei ole käytetty lammas-sanaa koko 2000-luvulla. Yli 90 prosenttia onkin karitsaa. Lampaita eli yli vuoden ikäisiä eläimiä on alle 10 prosenttia tuotannosta.
Anne Närhilä pitää hyvin tärkeänä myös tuottajien kanssa tehtävää kehittämistyötä. Sopimustuottajien osuus on noin kaksi kolmasosaa kaikista tuottaja-asiakkaista.
− Kaikki perustuu luottamukseen. Meillä on yhteinen Meri-Lapin karitsaklubi. Kokoonnumme vuosittain tammi-helmikuun vaihteessa. Kokoontumisessa tutkitaan tilastoja ja saadaan vuosiyhteenvetoja muun muassa ruhojen lihakkuudesta ja rasvaisuudesta. Jokainen tuottaja saa myös tuottajakohtaisen yhteenvedon kuluneesta vuodesta.
Tuottajat ovat arvostaneet sitä, että saavat keskittyä tuottamiseen, ja Rönkä hoitaa loput. Yhteistyö on tuonut hyviä tuloksia: Ruokavirasto maksaa laatupalkkiota yli 18 kilon painoisista ruhoista. Vuonna 2009 Veljekset Rönkä Oy:n tuottajista laatupalkkion sai 36 prosenttia tuottajista. Nykyisin määrä on noussut lähes 90 prosenttiin.
Juttuarkisto
