Lihalehti 6 / 2020, teksti ja kuvat Markku Pulkkinen
Lihakeskusliiton tuore puheenjohtaja, Pasi Lainto, näkee, että pienet ja keskisuuret lihanjalostajat voisivat pärjätä nykyistä paremmin lisäämällä yhteistyötään. Lainnon mielestä kilpailu liha-alalla on reilua.
Olet melko uusi luottamushenkilö Lihakeskusliitossa. Mikä on taustasi liha-alalla?
Tulin Savuhovi Oy:n toimitusjohtajaksi ja omistajaksi lokakuussa 2013. Sitä ennen tein työurani päivittäistavarakaupalle tuotteita myyvissä, kansainvälisissä Procter & Gamble – ja Reckitt Benckiser -yrityksissä.
Savuhovi vaikutti kiinnostavalta yritykseltä ja osaomistajuus kiehtoi. Olemme menneetkin koko ajan hienosti eteenpäin, ja strategian muutos pakattuihin tuotteisiin ja myös eineksiin on onnistunut. Olemme joutuneet tekemään koviakin päätöksiä, mutta se sopii hyvin tällaiselle analyyttiselle ja yrittäjähenkiselle ihmiselle.
Millä mielellä aloitit Lihakeskusliiton puheenjohtajana syyskuussa ja miksi olet sopiva puheenjohtaja?
Olen ollut Lihakeskusliiton hallituksessa reilut 1,5 vuotta ja varapuheenjohtajana tämän vuoden, joten tunnen liiton toiminnan melko hyvin. Mielenkiinnolla otin luottamustehtävän vastaan. Ilmeisesti olen käyttänyt hallituksessa oikeansuuntaisia puheenvuoroja, kun valinta osui kohdalleni. Voi olla etukin, että olen ollut liha-alalla melko lyhyen ajan.
Haluan viedä liiton toimintaa avoimempaan, positiivisempaan ja rohkeampaan suuntaan. Voisimme olla jatkossa enemmän esillä, kun keskustelua lihasta ja valmisruoista käydään. Liiton nimenmuutoksellekin olen avoin. Jäsenhankintaan pitää edelleen panostaa.
Tekikö korona-aika hyvää vai pahaa suomalaiselle ruokaketjulle?
Pahaa se teki tietysti HoReCa-sektoriin keskittyneille toimijoille. Kuluttajakaupan vilkastuminen on tehnyt pelkästään hyvää. Monien alamme yritysten myynnit ovat kasvaneet.
Ovatko pienten ja keskisuurten lihanjalostajien toimintaedellytykset kunnossa?
Pääosin ovat kunnossa. Jokaisen toimijan pitää vain löytää oikeat asiakkaat ja oikea kanava, missä toimii. Raaka-aine on aina kallista pienille toimijoille sekä Suomessa että Euroopassa.
Jos jotain pitäisi heti muuttaa, niin elintarvikelaitosten tarkastusten pitäisi olla joustavampia. Koska jokaisessa yrityksessä on toimiva omavalvonta, voisi viranomaistarkastusten määrää vähentää. Sen sijaan, että viranomainen käy kerran kuukaudessa, voisi tarkastusväli olla kolme tai neljä kuukautta. Tarkastusmaksun lisäksi kustannuksia syntyy siitä, että jonkun työntekijän pitää olla mukana tarkastuksissa. Pienille yrityksille tarkastusten kokonaiskustannus onkin liian korkea. Viranomaisillekin luulisi olevan turhauttavaa, kun jokaisella tarkastuskerralla pitää yrittää löytää jotakin korjattavaa.
Onko kilpailu liha-alalla tervettä ja rehtiä?
Periaatteessa on, koska markkinatalous toimii. Aina syntyy tietysti keskustelua siitä, kuka saa hyllypaikan ja millaisen paikan. Näkökulmat vaihtelevat riippuen siitä, katsooko asiaa ison vai pienen yrityksen näkökulmasta. Liharaaka-aine Suomessa on kallista emmekä voi sille mitään. Onhan se outoa, että ostamme lihaa kalliimmalla kuin kuluttaja kaupasta. Kansainvälinen hankinta kuitenkin toimii.
Pienet ja keskisuuret liha- ja elintarvikejalostajat voisivat tehdä enemmän yhteistyötä raaka-ainehankinnassa. Kun yhdistäisimme ostoja, pystyisimme kasvattamaan volyymejä ja saisimme paremman neuvotteluaseman. Kustannustehokkuus myös paranisi. Tätä asiaa haluan viedä puheenjohtajana eteenpäin.
Kuinka arvioit lihan ja lihatuotteiden kulutuksen kehittyvän Suomessa?
Lihan kokonaiskulutus on ollut viime vuosina hyvin vakaata eikä tilanne muutu tulevinakaan vuosina. Kuluttajat eivät ole juurikaan korvanneet lihaa muilla tuotteilla, vaan ovat alkaneet ostaa uusia tuotteita lihan oheen. Ruokapöydät siis monipuolistuvat. Tästä ja kotitalouksien pienenemisestä johtuen meidän pitää tarjota kauppoihin myös pienempiä pakkauskokoja. Lihan kulutuksen romahtamista ei tarvitse pelätä.
Pitääkö lihateollisuuden pyrkiä vähentämään hiilijalanjälkeään?
Lähes jokainen yritys on tätä jo tehnytkin. Tuotannossa siirrymme koko ajan energiatehokkaampiin koneisiin, uusiutuvaan energiaan ja hukkaenergian talteenottoon. Meillä Savuhovissa uusitaan seuraavaksi valaisimet energiatehokkaisiin ledeihin. Pakkausmateriaaleissa kehitys on mennyt kovaa vauhtia eteenpäin ja muovit ovat muuttuneet kierrätettäviksi. Kuljetuskin tehostuu koko ajan, mutta siinäkin voisimme tehdä enemmän yhteistyötä jäsenyritysten kesken.
Suurin hiilidioksidikuorma syntyy kuitenkin edelleen alkutuotannossa maatiloilla ja siihen emme pysty vaikuttamaan.
Onko elintarvikealan koulutus kunnossa?
Kyllä. Koulutus ei ole ongelma. Elintarvikealan koulutusta on tarjolla, ja se on laadukasta. Työhön oppiminen tapahtuu joka tapauksessa pääasiassa yrityksissä. Työntekijöitäkin on toistaiseksi löytynyt.
Onko suomalainen kauppa hyvä yhteistyökumppani pienille ja keskisuurille lihanjalostajille?
Tietysti on haastavaa, että vähittäiskauppa on niin keskittynyttä. Minulle tuli yllätyksenä, että ruokaan tai lihaan liittyy asiakkaiden keskuudessa niin paljon tunteita. Faktat eivät aina ratkaise elintarvikevalikoimaa ja siksi myyminen ei ole aina helppoa. Muiden kulutustuotteiden myynti on selkeämpää ja loogisempaa.
Lihakeskusliitto voisi käydä kaupan kanssa enemmänkin keskustelua yhteistoiminnasta. Logistiikassa ja markkinoinnissa voisimme saada yhteistyöllä säästöjä aikaiseksi.
Savuhovi Oy aloitti tänä vuonna viennin Saksaan. Miten on mennyt?
Onhan tämä ollut haastava vuosi aloittaa vientitoiminta. Meidän piti aloittaa Aidon Saunapalvikinkun myynti Edeka-kauppaketjussa maaliskuussa. Koska markkinointi- ja maistatuskampanja oli silloin mahdoton toteuttaa, siirsimme myynnin aloituksen kesäkuuhun. Edelleen on ollut hankalaa toteuttaa tuotepromootioita, mutta siitä huolimatta myynti lähti sujumaan hyvin. Menestymisemme Saksassa on todellakin jännittänyt. Marras-, joulu- ja tammikuussa on taas tarkoitus toteuttaa markkinointikampanjoita Edeka North -ketjussa. Myös muut saksalaiset kaupat ovat kiinnostuneet tuotteestamme.
Tapasimme 1,5 vuotta sitten Edekan ostajat, ja he ihastuivat saunapalvimme makuun ja siihen, että tuote tehdään Suomessa. Edekassa ei ole aikaisemmin ollut suomalaisia lihaleikkeleitä. Raaka-aineen alkuperällä ei ollut ostajalle merkitystä, koska kauppa on kansainvälistä. Viennin käynnistäminen on ollut palkitseva prosessi, mutta olen käyttänyt siihen todella paljon aikaa.
Pitäisikö keskisuurten lihayritysten katsoa nykyistä enemmän maan rajojen ulkopuolelle?
Kyllä voisi katsoa. Pohjoismaiset tuotteet kiinnostavat keskieurooppalaisia ostajia. Suomi ei välttämättä ole ainut myyntiargumentti, mutta pohjoismaalaisuus eli nordic on. Edellytyksenä viennille on tuotteiden ainutlaatuisuus.
Jos haluaa Saksan markkinoille, on Grüne Wochella hyvä olla esillä, jotta kuluttajat pääsevät tutustumaan tuotteeseen. Anugassa olimme Suomen yhteisosastolla vuonna 2019, mutta se ei ollut erityinen myyntimenestys. Food from Finland -hanke auttoi meitä pääsyssä saksalaisen ostajan puheille. Muidenkin kannattaa hyödyntää Business Finlandin palveluita. Saksassa ei voi käytännössä tehdä bisnestä englannin kielellä ja siksi asiantuntija on hyvä olla mukana.
Milloin söit viimeksi lihaa?
Äsken lounaalla söin paistettua broileria ja aamulla laitoin Savuhovin Korppukinkkua leivän päälle.
Juttuarkisto
