Neljä vuotta brexitin jälkeen: Britannian lihakauppa edelleen murroksessa

Liha ja ruoka 8/23  Teksti:  Jorma Mattila  Kuva: AHDB

Iso-Britannia on EU:lle merkittävä elintarvikekaupan kumppani. Noin viidennes kaikesta EU:n elintarvikeviennistä menee Britteinsaarille. Yhdistynyt kuningaskunta (UK) on EU:n maatalouselintarvikkeiden tärkein yksittäinen vientimaa. Lihakaupassa EU:n nettoviennin kasvu Britanniaan on jatkunut koko brexitin jälkeisen ajan. Lihan vienti saarivaltakunnasta EU:n suuntaan on sitä vastoin alentunut koko ajan. Nyt lihakaupassa jännitetään, josko brittien vuodelle 2024 kaavailemat suuret säädösmuutokset tuovat tilanteeseen merkittävän käänteen.

EU:n elintarvikekauppa Britannian kanssa on selvästi vientivoittoista. Vuonna 2022 EU:sta vietiin Britanniaan maatalouselintarvikkeita miltei 48 miljardin euron arvosta. Vastaava tuonti oli vain 15 miljardin euron mittaluokkaa.

Vientikauppa Britannian kanssa – myös lihan suhteen – kannattaa siis kaikissa EU-maissa ottaa vähintäänkin huomioon.

Britanniasta katsottuna maatalouselintarvikkeiden tuonnista 72 prosenttia ja viennistä 53 prosenttia perustui vuonna 2021 EU:n kanssa käytävään kauppaan. EU:n kauppatase Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa on positiivinen ja saavutti 32,6 miljardia euroa vuonna 2022. Kasvua edellisvuodesta oli 2,5 miljardia euroa.

Lihakaupassa EU:n vienti Britanniaan palautui ennen brexitiä vallinneelle tasolle nopeasti. Toisin tapahtui Britannian oman EU-viennin kanssa. Se ei ole palautunut ennalleen vieläkään.

EU:n lihanviejät selvästi voiton puolella

EU-27-maiden lihaviennin arvo Britanniaan oli vuonna 2022 yhteensä noin 7,4 mrd. euroa. Kasvua on vuodesta 2019 kertynyt 13 prosenttia. Tämä siis alkuvuonna 2020 toteutuneesta brexitistä huolimatta.
EU-maiden lihatuonnin arvo Britanniasta oli vuonna 2022 yhteensä noin 1,6 mrd. euroa, lähes 14 % vähemmän kuin vuonna 2019.

EU:n euromääräinen elintarvikevienti Britanniaan on kasvanut koko aikavälin 2017–2022. EU:n tuonti Britanniasta sitä vastoin laski merkittävästi vuosina 2019–2021. Vuodesta 2021 vuoteen 2022 tuontiinkin tuli hieman kasvua, mutta nousu selittyy maailmanmarkkinahintojen roimalla kasvulla. EU:n elintarvikkeiden nettovienti Britanniaan on näin euromääräisesti kasvanut koko aikavälin 2017–2022.

Merkille pantavaa on erityisesti se, että nettoviennin kasvu on jatkunut Britannian EU-erosta eli brexitistä huolimatta. Britanniasta elintarvikkeiden ja lihan vienti EU:n suuntaan on sitä vastoin alentunut käytännössä koko ajan.

– Kyllä briteille on tullut brexitin takia aikamoiset lisäkustannukset. UK:n lihateollisuus on kohdannut tuntuvia kustannusnousuja sen takia, että heidän täytyy nyt noudattaa EU:n tuontisäädöksiä. Aikaisemmin he saivat viedä lihaa EU-markkinoille varsin vapaasti, sanoo EU:n maatalouspolitiikkaan ja kansainväliseen elintarvikekauppaan erikoistunut tutkimusprofessori Jyrki Niemi Luonnonvarakeskuksesta.

Britit joutuvat tulevaisuudessa olemaan EU:ta avoimempia kaupan rajoituksissaan, koska saarivaltakunnan elintarvikeomavaraisuus on EU:ta alhaisempi jääden noin 55 prosentin tasolle.

Brittilihaa uhkaa muu kuin EU

Britannian sopimus EU:sta eroamiseksi astui voimaan 31. tammikuuta 2020. Iso-Britannia ei ole enää ollut tuosta lähtien EU:n jäsenmaa, vaan sitä pidetään EU:n näkökulmasta kolmantena maana. Ja edelleen, vielä vuonna 2024 Britannia tulee saattamaan voimaan uusia säädöksiä, joilla säädellään lihan tuontia EU-maista. Toisin sanoen Britannian ero EU:sta on prosessi, joka on edelleenkin kaikkea muuta kuin valmis.

– On selvää, että kun olimme mukana EU:ssa, niin siellä olivat meidän suurimmat lihamarkkinamme. Niinpä esimerkiksi 85 prosenttia maamme vientiin menevästä lihatuotannosta suuntautui Eurooppaan, muistuttaa John Royle. Hän toimii karjankasvatuksen pääneuvonantaja Britannian kansallisessa maataloustuottajien järjestössä NFU:ssa. Yli 46 000 maatalousalan yritystä edustava NFU vastaa suunnilleen Suomen MTK:ta Britanniassa.

– Ja sitten tuli brexit ja yhtäkkiä brittituottajilla olivat vastassaan uudet lihakaupan rajoitukset tilanteissa, missä ei ennen tarvittu minkäänlaisia lupamenettelyjä eikä esimerkiksi vientiterveystodistuksia. EU-rajalla voimaan tulleet uudet määräykset kasvattivat byrokratiaa ja paperityötä roimasti, harmittelee John Royle.

– Tarkastukset ja byrokratia merkitsivät eläinlääkärin ja lihanjalostamon todistuksia ja monimutkaisia lupamenettelyjä ennen rajojen ylityksiä. Rajatarkastusaseman läpäiseminen aiheutti valtavasti kustannuksia ja ylimääräistä vaivaa lihanviejillemme.

Heti EU:sta irtautumisen jälkeen on Britannian hallitus avannut elintarvikemarkkinansa Kansainyhteisön maille, Uudelle-Seelannille ja Australialle. Brittiläisille lihantuottajille uudet vapaakauppa-
sopimukset ovat miltei tuomiopäivän julistus.

Vähitellen karjankasvattajat ja lihanjalostajat ovat kuitenkin oppineet tulemaan toimeen rajakiistojen kanssa.

– Jos kysyt nyt lihantuottajiltamme, niin he sanovat, että siellä nyt on vain ylimääräinen kustannustekijä toimitusketjussa. Ja sillä hyvä. Sen kanssa täytyy oppia elämään, toteaa John Royle lakonisesti.

Uuden vapaakaupan kauhut

Heti EU:sta irtautumisen jälkeen Britannian hallitus on avannut elintarvikemarkkinansa Kansainyhteisön maille, Uudelle-Seelannille ja Australialle. Brittiläisille lihantuottajille uudet vapaakauppasopimukset ovat miltei tuomiopäivän julistus.

– Yhdistyneen kuningaskunnan maanviljelijät ovat hyvin, hyvin pettyneitä Australian ja Uuden-Seelannin kanssa tehtyihin vapaakauppasopimuksiin. Lihankasvattajat ovat vihaisia ja tyrmistyneitä, jyrähtää John Royle.

Tuottajajärjestössä on kavahdettu sitä, miten Britannia avaa markkinansa hyvin vähäisin suojatoimin suurille naudan- ja lampaanlihan määrille.

– Lihaa tulvii Britanniaan ja vastaava hyöty maallemme on minimaalinen. Vaikka voimme lähettää esimerkiksi elektroniikkaa tai skotlantilaista viskiä Australiaan, niin se ei auta brittiläistä naudanlihantuottajaa yhtään.

– Me joudumme vain katselemaan sivusta, miten yhä enemmän australialaista naudanlihaa tulvii Britannian markkinoille.

Lihantuottajien silmissä uuden vapaakaupan hyökyaallot ovat erityisen tuhoisia, koska tuontilihan määrät kasvavat asteittain joka vuosi. Ja sama meno jatkuu seuraavien 10 vuoden ajan.

– Ja 10 vuoden jälkeen ei ole mitään turvarajoja ollenkaan, he voivat lähettää kaiken, mitä haluavat, kauhistelee John Royle.

Vapaakauppasopimukseen sisältyvä kiintiö Australiasta ja Uudesta-Seelannista kasvaa joka vuosi sekä naudan- että lampaanlihan osalta. Sopimuksen mukaan australialaisen naudanlihan tullivapaa tuontikiintiö Britanniaan on aluksi 35 000 tonnia vuodessa. Määrän lasketaan nousevan vuosittaisissa tasaerissä 110 000 tonniin 10 vuoden aikana.

– Näyttää siltä, että vapaan tuonnin mukana tulisi Britanniaan reilusti yli puolet siitä määrästä, mikä on Britannian koko oma naudanlihantuotanto. Jos tähän päädytään, niin se on sitten kyllä todella huono juttu, maalaa John Royle tuomiopäivän visioita.

Ei jääty tuleen makaamaan

Brittihallitus on viime aikoina osoittanut erityistä mielenkiintoa siihen, miten avata UK:n maatalousvientiä – entisen EU:n sijaan – kaikkialle maailmaan. UK on toki perinteisesti ollut vientiorientoitunut maa.
Lampaanlihan vienti Lähi-Itään on lisääntynyt Britanniasta viime aikoina verrattain hyvin. Samoin Pohjois-Afrikkaan. Myös Yhdysvaltoihin menee nautaa ja lammasta. Briteille ovat avautuneet aika mu-
kavasti myös naudanlihan markkinat Japanissa. Se on erityisen kiinnostavaa, koska siellä britit kilpailevat siis uuden tuontikauhunsa Australian kanssa näiden kaikkein tärkeimmillä vientimarkkinoilla.
– Me panostamme paljon aikaa, rahaa ja ihmisiä siihen, että saamme maatalousasiamiehiä toimimaan eri puolilla maailmaa ja avaamaan markkinoita meidän maataloustuotteillemme. EU tulee kuitenkin aina olemaan suurin vientimarkkina-alueemme, koska sinne on lyhin etäisyys, sanoo John Royle.

Australian hintakilpailu ulottuu EU:hun asti

Millä tavalla UK:n uudet vapaakauppasopimukset Australian ja Uuden-Seelannin kanssa vaikuttavat sitten EU-maiden asemaan lihan viejinä Britannian suuntaan?

– Vaikuttaa siltä, että Uusi-Seelanti ja Australia vaikuttavat EU-tuontiin välillisesti. Tulkitsen siten, että jos tuonti näistä Kansainyhteisön maista lisääntyy, niin sitä kautta hintakilpailu Britannian markkinoilla voi kasvaa aika pahasti. Mikä tietenkin hankaloittaa myös eurooppalaisten lihanviejien mahdollisuuksiin päästä tekemään kauppaa Britanniassa, päättelee professori Niemi.

Suomessa pidättyvyyttä

Pikakysely suomalaisten lihatalojen keskuudessa osoitti, ettei niillä ole juurikaan suunnitelmia Britannian lihamarkkinoille pyrkimiseksi. Mikä lienee syynä sille, että suomalaiset lihanviejät pysyvät poissa Yhdistyneen kuningaskunnan merkittävän suurilta markkinoilta?

Professori Jyrki Niemi näkee, että asiaan vaikuttaa sekä perinteet että Aasian houkutus.

– Siinä on varmaan taustalla erityisesti se, ettei Suomesta ole perinteisesti juurikaan viety lihatuotteita Britanniaan. Vähän kala-, vilja-, ja maitotuotteita, mutta lihatuotteita ei paljoakaan, luokittelee professori Niemi.
Samoin uusi tilanne ja Kansainyhteisön maiden vapaakaupan kiristämä kilpailu laannuttavat yritysten mielenkiintoa Britannian markkinoita kohtaan.

– Suomalaisilla yrityksillä markkinat sitten ovat kuitenkin todennäköisimmin idän suunnalla. Suomalaiset menevät Aasian markkinoille tai sitten kohti Oseaniaa, näkee professori Niemi.

Joka tapauksessa Britanniaan suuntautuu EU:sta ja ehkä ennen pitkää Suomestakin lihan ja lihajalosteiden vientiä. Säädöstilanne elää ja muuttuu kaiken aikaa ja vuoden 2024 aikana selviää kolmessa vaiheessa, millaiset ovat brittien luomat lopulliset lihakaupan ehdot ja säännöt. Tärkeät päivämäärät, jolloin uudet säädökset astuvat voimaan, ovat 31.tammikuuta, 30.huhtikuuta sekä 31. joulukuuta 2024.

– Kyllähän se oli odotettavissa, että kun Britannia ei enää ole osa EU:ta, niin maa kehittää omat säädöksensä. Tämä tarkoittaa ajan oloon ylimääräisiä vaatimuksia, määräysten täyttämistä ja sertifiointiin liittyviä kustannuksia EU-maiden viejille, ennakoi professori Jyrki Niemi.

Mikä kenellekin tärkeintä

Britannialaisten lihakiistoja seuratessa johtuu mieleen jossain määrin filosofinen kysymys. Kumpi on lihamarkkinoiden suhteen toiselleen tärkeämpi, EU Britannialle vai Britannia EU:lle?

– Hyvä kysymys, naurahtaa John Royle. – Naudanlihan osalta Ison-Britannian markkinat ovat tärkeämmät EU:lle. Lähinnä sijaitseva naapurisaaremme Irlanti lähettää 90 prosenttia naudanlihantuotannostaan vientiin. Ja suurin osa siitä tulee meille Britteinsaarille, koska meillä on Irlannin kanssa perinteisesti niin läheiset kauppayhteydet elintarvikealalla, linjaa Royle.

Brittihallitus on viime aikoina osoittanut erityistä mielenkiintoa siihen, miten avata UK:n maatalousvientiä – entisen EU:n sijaan – kaikkialle maailmaan. UK on toki perinteisesti ollut vientiorientoitunut maa.

Brittikuluttajat näkevät kotimaisen lihan ja irlantilaisen lihan olevan oikeastaan yhtä ja samaa tuotetta ja alkuperää.

John Roylella on kiinnostava teoria EU:n sisäisen hintakehityksen suhteen.

– Jos irlantilaiset eivät voisi viedä jättimäisiä määriä naudanlihaa Britanniaan, niin sama liha lähetettäisiin Irlannista tehokkaasti EU:n sisämarkkinoille. Siellä samat lihatonnit aiheuttaisivat laskupainetta saksalaisen ja puolalaisen lihan hinnalle ja sitä kautta koko muulle EU:lle.

– Lampaanlihan tilanteessa Eurooppa sitä vastoin on meille tärkeämpi kuin me EU:lle, jaottelee John Royle. – Britannia on siis ylivoimaisesti suurin lampaanlihan tuottaja ja viejä Euroopassa. Viemme 70 000–80 000 tonnia lampaanlihaa vuodessa. Olemme maailman kolmanneksi suurin lampaanlihan viejä, Australian ja Uuden-Seelannin jälkeen.

Pian neljä vuotta brexit-päätöksestä

Entä mikä on englantilaisen liha-alan erikoismiehen yhteenveto kohta neljä vuotta EU-eropäätöksen jälkeen?

– Kerron poliittisen käsitykseni hyvin suoraan. Minä halusin pysyä EU:n jäsenyydessä. Ei vain ollut mitään järkeä lähteä Euroopan unionista, toteaa John Royle ykskantaan.

– Jokainen, joka toimii tuonti- tai vientikaupassa, näkee, että brexit on vain lisännyt kustannuksia ja byrokratiaa. Lihanjalostusyrityksille ja maanviljelijöillemme ei luultavasti käy yhtään sen paremmin.

Mutta kuitenkin, brittien lihabisnes näyttää jollakin tavalla selviytyvän byrokratian ja kustannusten uudesta tasosta. Säännöt muuttuivat, mutta saarivaltakunta käy joka tapauksessa lihakauppaa EU-maiden kanssa. Eikä siellä suostuta uskomaan, että tuona kohtalokkaana eron päivänä brittiliha ei yhtäkkiä olisikaan enää turvallista.

– Olemme nyt vain sattumalta nyt sellainen, kolmas maa. Niin kuin Intia tai Yhdysvallat, jotka tuovat tuotteita Euroopan unioniin, se nyt vaan on, mitä se on. Meidän on vain selviydyttävä.

Hormoninautaa Britannian kautta?

Britannian uutta roolia kansainvälisessä lihakaupassa arvioitaessa on asiantuntijapiireissä esitetty huoli siitä, voiko Britannian rajan yli virrata jatkossa australialaista nautaa EU:n alueelle. Jos kerran sen pääsy Britanniaan on käytännössä vapaata 10 vuoden siirtymäkauden jälkeen.

Australiassa jopa lähes puolet naudanlihasta tuotetaan kasvuhormoneilla. EU:ssa hormonien käyttö on kiellettyä.

Britannian kauttakulussa asiaa säätelee alkuperäsääntö. Sen mukaan vaikkapa australialaisen lihan muuttaminen englantilaiseksi edellyttäisi sen edelleen jalostamista englannissa. Tämä määrittelee lihan mahdollisen kauttakulun ehdot.