Liha ja ruoka 6/2022, Teksti Jorma Mattila, Berliini Kuva Shutterstock
Lihantuotannon ja lihateollisuuden eurooppalaiset taustamuuttujat heittävät parhaillaan häränpyllyä ja vauhdilla. Maakaasun ja muun energian massiiviset hintojen korotukset vaarantavat lannoitteiden tuotannon sekä kuljetusketjut kautta maanosan. Tuskin koskaan on elintarvikkeiden hintojen kimppuun käyty näin laajalla rintamalla.
Saksalainen, miljardien mittoihin nouseva sianlihabisnes on isojen uudelleenjärjestelyjen edessä. Kun Aasian markkinoiden tuki on jo pitkään puuttunut, siankasvatus ei enää kannata Saksassa. Aasiaa korvaavilta muilta markkinoilta ei löydy kysyntää sian sorkille, korville tai kärsille. Saksan suurteurastamot harkitsevat jo laitostensa sulkemisia.
Teurastamojen ja siankasvattajien kriisi alkoi, kun eläinlääkärit löysivät kaksi vuotta sitten ensimmäisen kerran aasialaista sikaruttoa Brandenburgin alueen villisioista. Sikaruton vuoksi Kiina asetti syyskuusta 2020 lähtien tuontikiellon saksalaiselle, japanilaiselle, ja korealaiselle sianlihalle. Tämä merkitsi mittavia ansioiden menetyksiä, koska teurastuksessa syntyneille sivutuotteille, kuten sorkille, korville tai kärsille, ei Euroopassa ole markkinakysyntää juuri lainkaan. Saksalaisten teurassikojen hinnat syöksyivät pohjalukemiin. Nyt kustannukset karkaavat samanaikaisesti pilviin. Sikalanomistajat ovat tehneet kaksi vuotta tappiota ja ottavat yhä vähemmän eläimiä kasvatukseen. Siksi teurastamoilla on nyt huikea määrä ylikapasiteettia.
– Kukaan ei halua olla se ensimmäinen pelinavaaja. Nyt liha-alan konsernit polttavat edelleen taseidensa varantoja, sanoo sikatalouden asiantuntija Klaus-Martin Fischer konsulttiyritys Ebner Stolzista.
– Minusta on ihan selvää, että ensimmäiset teurastamot suljetaan jo lähiviikkoina, viimeistään muutamassa kuukaudessa.
Suuret teurastamokonsernit varoittavat Saksan ajautuvan tuontiriippuvaiseksi sianlihan suhteen ja vaativat maan hallitusta järjestämään uusia vientilupia Aasian markkinoille.
Kärsästä saparoon
Saksan sikalat ja teurastamot tekivät takavuosina mittavia voittoja sian halvoilla osilla Aasiassa. Systeemi toimi siten, että Kiinan kaupasta kertyneiden tuottojen turvin voitiin kotimaan lautasille tarjota halpoja porsaanleikkeitä, saksalaisten mieliruokaa.
– Ennen aasialaista sikaruttoa pystyttiin ruhosta hyödyntämään 99 prosenttia, koska sorkille, korville ja kärsille löytyi Aasiassa kova kysyntä, sanoo Westfleisch-lihaosuuskunnan myyntipäällikkö Hubert Kellinger.
Hubert Kellinger. Kuva: Westfleisch
– Nyt meidän täytyy työntää neljännes lahtisiasta joko eläinravinnoksi tai yksinkertaisesti heittää menemään, harmittelee Hubert Kellinger, joka Westfleisch-yrityksen ohella toimii Saksan lihatalousyhdistyksen (VDF) puheenjohtajana.
Eläinravinnoksi myynnillä ei tienata suuria rahoja, sillä kärsät, sorkat ja saparot myydään eläinruokintaan 10 sentin kilohintaan. Hubert Kellinger arvioi Saksasta kadonneen aasialaismarkkinan arvoksi 1,3–1,5 miljardia euroa vuodessa.
Kilpailijamaat Tanska, Espanja, Alankomaat ja Belgia saavat edelleen myydä kaikki ruhonosat Aasiaan. Näiden maiden lihatalot saavat saksalaisarvioiden mukaan lisätuottoja 30 euroa eläintä kohden.
Tappioiden aikakausi
Saksan neljä suurinta teurastuskonsernia on toiminut jo kuukausien ajan tappiollisina. Sijaintipaikan mukaan niitä käytetään 50 prosentin kapasiteetilla. Suurimmissa teurastamoissa on karsittu kokonaisia työvuoroja jo pois.
– Kunhan vain yksi suurista teurastajista pistää jonkun laitoksistaan kokonaan kiinni, niin muut seuraavat heti perässä, arvioi nimettömänä pysyttelevä toimialan tuntija.
– Nyt kaikki väijyvät toisiaan, että kuka mahtaa ottaa ensimmäisen askelen.
Hintojen vakaus on Saksassa maan historiassa esiintyneiden hyperinflaatioiden vuoksi erittäin tärkeä asia kuluttajille. Lihan ja lihatuoteiden hinnat ovat pysyneet stabiileina aina 1990-luvulta lähtien. Mutta nyt on nähty miltei historiallisen radikaali muutos ylöspäin. Hintojen odotetaan nousevan lähiaikoina edelleen. Lähde: Statistisches Bundesamt Destatis 2022
Inflaatio räjähti
Vuoden 2022 ensimmäisen puoliskon aikana saksalaisen sianlihan tuotanto aleni 10 prosentilla aina 2,3 miljoonaan tonniin, laskee Saksan valtion tilastoviranomainen Destatis. Saman ilmiön toinen puoli on sikojen määrän alentuminen kymmeneksellä 22,3 miljoonaan eläimeen.
Sikaloiden määrä on Saksassa ollut laskussa jo yli kaksi vuosikymmentä. Vuoden 2000 lukemasta 123 500 on päädytty kuluvan vuoden 17 900 sikatilaan. Tämän muutoksen alkupäässä selittävänä tekijänä oli tilakokojen suurentuminen. Nyt kuitenkin kustannusten kasvu on iskenyt sikaloiden kannattavuuteen jarrut päälle – tilakoosta riippumatta.
Samaan aikaan kuluttajapuolen trendit murentavat lihatalouden lopunkin elinkelpoisuuden.
Jokainen saksalainen söi Destatisin mukaan kymmenen vuotta sitten 40 kiloa sianlihaa vuodessa. Vuonna 2021 määrä oli enää 31 kiloa.
Kun inflaatio räjähti vuoden 2022 jälkipuoliskolla kuluttajien silmille, niin elintarvikkeiden ostamisessa nähtiin vahva trendikäänne; vähänkään kalliimpi ja kestävän kehityksen kotieläintaloutta edustava liha jää markettien hyllyille lojumaan. Tästä syystä monet saksalaiset teurastamot ovat jo alkaneet peruuttaa ja irtisanoa niin sanotun hyvinvoivan eläimen lihaa koskevia toimitussopimuksia. Eli inflaation kurimus kääntyy jo eläinten terveyttä ja hyvinvointia vastaan.
Suurin ja kaunein
Saksan ylivoimaisesti suurin lihatalo Tönnies hallitsee teurastuksessa peräti 31 prosentin markkinaosuutta.
– Meidän täytyy mitoittaa kapasiteettimme markkinoiden mukaan. Käännämme jokaisen kiven löytääksemme kustannussäästöjä, kertoo yhtiö tiedotteessaan.
Tarkoittaako tämä teurastuslaitosten lakkauttamisia, jättää yhtiön viestintä avoimeksi.
– Olemme analyysivaiheessa. Mitkään ajatukset eivät ole kiellettyjä.
Tönniesillä on suuret teurastamot Saksi-Anhaltin sekä Ala-Saksin osavaltioissa. Vuoden 2021 voimaan astuneen lainmuutoksen jälkeen on yhtiön palkattava koko työvoimansa omiksi työntekijöikseen. Runsaasti kritiikkiä herättänyt saksalaisten lihatalojen tapa ottaa työvoimaa yrityskohtaisilla, välitysfirmojen tarjoamilla laitoskohtaisilla sopimuksilla on nyt lailla kielletty. Lopputuloksena on tilanne, missä saksalaiset teurastamot törmäävät supistuvaan markkinaan nousevilla kustannuksilla.
Tönniesin globaali liikevaihto romahti vuonna 2021 lähes miljardilla päätyen 6,2 miljardiin euroon. Puolet liikevaihdosta syntyy Saksan rajojen sisällä.
– Olemme miinuksella ja pahasti. Mutta siellä Tönnies ei ole yksin, vaan tappiolla kyntää koko lihan teurastus- ja leikkuubisnes, lausui yhtiön seniorijohtaja Clemens Tönnies tuloslukuja esitellessään.
Kaikkiaan yhtiön palveluksessa on ainakin toistaiseksi 16 500 työntekijää.
Tönnies on Saksan suurin teurastaja, sen markkinaosuus on yli kaksinkertainen seuraavaan nähden. Vionin emoyhtiö sijaitsee Alankomaissa, Danish Crownin Tanskassa. Teurastuksen kannattavuus on jo niin heikoilla, että alalla odotetaan ensimmäisiä uutisia laitosten sulkemisesta. Lähde: Handelsblatt, ISN
Osuuskuntakin tappiolle
Westfleisch on saksalaisista teurastusfirmoista toiseksi suurin. Osuuskuntamuotoinen yritys teki viime vuonna 12 miljoonaa euroa tappiota. Sen liikevaihto putosi reilulla yhdeksällä prosentilla 2,56 miljardiin euroon.
Westfleisch on aloittanut säästöohjelman, jonka ensimmäisenä tavoitteena on karsia hallintohenkilöstöä.
– Vuoden 2022 loppuun mennessä ennakoimme lihatoimialan kilpailun kiristyvän entisestään. Saksan hintakilpailukyky kansainvälisillä lihamarkkinoilla hiipuu edelleen, ennakoi Westfleischin talousjohtaja ja hallituksen jäsen Carsten Schruck.
”Vuoden 2022 loppuun mennessä lihatoimialan kansainvälinen kilpailu kiristyy entisestään ja Saksan hintakilpailukyky heikkenee edelleen”, arvioi Westfleischin talousjohtaja ja hallituksen jäsen Carsten Schruck. Kuva: Westfleisch
Schruckin mukaan sota Ukrainassa ja nousevat raaka-ainehinnat aiheuttavat kustannusten nousua korkeuksiin, jolle ei ole ylärajaa näköpiirissä.
– Tilanne lyö läpi koko arvoketjun ja sellaisilla seurauksilla, joita emme vielä pysty edes arvioimaan, lausuu Westfleischin talousjohtaja synkkään sävyyn.
Osuuskunnan viestinnästä vakuutetaan kuitenkin, että tuotantoyksiköiden sulkemisia ei ole suunnitelmissa.
Kolmanneksi suurin sikateurastaja Saksassa on alankomaalainen Vion. Yhtiön teurastusmäärät Saksassa putosivat viime vuonna miltei kahdeksalla prosentilla, seitsemään miljoonaan sikaan. Kysymykseen mahdollisista laitosten sulkemisista vuonna 2022 ei yhtiö suostu vastaamaan mitään.
Hallitukselta liha-alalle vain kylmää kättä
Saksalainen lihatoimiala on jo pitkään anonut uudelta liittohallitukselta ja maatalousministeri Cem Özdemiriltä (liittouma 90/vihreät) apua yhä paheneviin kannattavuusongelmiinsa. Toistaiseksi avunpyynnöt ovat kaikuneet kuuroille korville. Ja niin taitavat kaikua vastakin. Saksan hallituksen piiristä on turha odottaa minkäänlaista tukea liha-alalle.
Istuva liittohallitus koostuu sosiaalidemokraateista (SPD), markkinaliberaaleista vapaista demokraateista (FDP) sekä vihreiden edustajista. Saksan demareiden into teollisuuden tukemiseen on vaimeaa. Vapaat demokraatit luottavat markkinavoimiin ja vierastavat sosialismilta tuoksahtavia valtiollisia tukitoimia. Ja vihreät jo periaatteessa vastustavat lihan syömistä ja suosivat kasviravintoa.
Saksan istuva-, puna-kelta-vihreä, niin sanottu liikennevalokoalitio haluaa siis supistaa lihantuotantoa kokonaisuudessaan.
– Me syömme kaksinkertaisen määrän lihaa kuin, mikä on meille hyväksi, sanoi vihreiden hallussa olevan maatalousministeriön valtiosihteeri Silvia Bender puheessaan sikalanomistajille.
Taloudellisen ahdingon vuoksi tapahtuva teurastamojen ja lihankäsittelynlaitosten sulkeminen olisi siis johdonmukaisessa linjassa Saksan maatalousministeriön strategian kanssa.
Hintahyökkäyksiä kaikilta suunnilta
Hyvä esimerkki siitä miten elintarvikkeiden hintojen kimppuun käydään poikkeuksellisen laajalla rintamalla, tulee tilanteesta, missä kuljetusyrittäjät ja maanviljelijät sekä lihateollisuuden rehunkasvattajat istuvat samassa veneessä.
Lannoitteiden raaka-aineen sekä dieselin lisäaineen pohjana on ammoniakki. Ja ammoniakin tuotantokustannuksista valtaosa perustuu maakaasulle ja sen hinnalle. Tässä yhteydessä ei ole kyse energian hinnasta, vaan raaka-aineen kustannuksista.
Saksalainen maailmanluokan kemian jätti BASF tuottaa ammoniakkia pääasiassa Saksan Ludwigshavenissa sekä Alankomaiden Antwerpenissä. Yhtiö on ilmoittanut jo tuotannon supistuksista. BASF kertoo tiedotteessaan, että ”Nousseet kaasun hinnat vaarantavat kilpailukykyisen tuotannon”.
Saksassa on nyt herätty huomaamaan, että dieselpolttoaineessa käytettävä AdBlue-lisäaineen puute aiheuttaa pian konkreettisia tuotannon pullonkauloja ja kiihdyttää inflaatiota. AdBluen kaltaisia nesteitä käytetään dieselajoneuvojen tuottamien haitallisten typen oksidien päästöjen vähentämiseen. Dieselin lisäaine on lailla määrätty.
Saksi-Anhaltin osavaltiossa sijaitsevissa, Saksan suurimmissa ammoniakkia valmistavissa tuotantolaitoksissa on ajauduttu kannattavuuden kuilun partaalle. Maakaasulle laskettu lisähinta tarkoittaa Wittenbergissä sijaitsevilla SKW Piesteritzin tehtailla useiden kymmenien miljoonien eurojen lisäkustannuksia kuukaudessa.
Mitä tällä kaikella on tekemistä lihateollisuuden kanssa? Paljonkin.
Jos typpilannoitteiden raaka-aineiden hinnat nousevat, koska niiden raaka-aineiden tarjonta Saksassa vähenee, niin itse lannoitteiden hinnat ampaisevat pilviin. Ja hetken päästä samaan suuntaan kiirehtävät myös lihankasvatuksessa käytettävien rehujen hinnat.
Nyt siis moneen suuntaan elintärkeän kemikaalin, ammoniakin, tuotanto on SKW Piesteritzillä kannattamattomana osittain jo lopetettu.
Kun rekkakuljetusten polttoaineiden lisäaineen hinta moninkertaistuu, on selvää, että ruokamarkettiin saapuvan elintarvikkeen hinta on jo ennen marketin hyllyä tai lihojen kylmäallasta kasvanut merkittävästi.
Saksassa on jakeluliikenteessä päivittäin 800 000 kuorma autoa. Ne huolehtivat 70 prosentista kaikkien hyödykkeiden jakelusta. Saksan rekoilla tapahtuva jakeluliikenne käyttää 2,5 miljoonaa litraa AdBlue-lisäainetta päivässä. Lisäaineen hinta on vuoden 2021 elokuun ja 2022 elokuun välillä kallistunut seitsenkertaiseksi, 13 eurosta 99 euroon 100 litraa kohden.
Saksan suhdanteet pakkaselle
Saksan kansan vankka talous piti puoliaan korkeaa inflaatiota, energian hurjia hinnannousuja ja maaperän kuivuutta vastaan sitkeästi vielä heinäkuuhun 2022 asti. Tämän jälkeen vuoden kolmannelle neljännekselle saavuttaessa pudotti maan suurin talouden tutkimuslaitos Deutsche Institut für Wirtschaftsforschung (DIW) suhdanne-ennusteitaan roimasti.
– Valitettavasti on aivan selvää, että kohtaamme taantuman samaan aikaan erittäin korkean inflaation kanssa, sanoo DIW:n kansainvälisen makroekonomian ja suhdanteiden erikoistutkija Guido Baldi.
Guido Baldi. Kuva: DIW
DIW korostaa, miten energiakriisi pakottaa kaikki maakaasun toimittajat korottamaan uusissa sopimuksissa kaasun hintaa aivan massiivisesti.
Myös kuluttajien energialaskut nousevat tuntuvasti. Tavallisten kansalaisten palkkojen ostovoima alenee samaa tahtia inflaation kanssa.
– Saksan kaltainen vientiorientoitunut kansantalous hyytyy nyt tasatahtia heikkenevän maailmantalouden kanssa, havainnoi Guido Baldi.
Useimmissa kehittyneissä kansantalouksissa mutta myös kehittyvissä talouksissa, eritoten Kiinassa, tuo vuoden 2022 jälkipuoli esiin todella heikkoja teollisuuden kannattavuuslukuja, jopa selvän taantuman, laskee DIW.
Kuluvan vuoden alussa, samaan aikaan väistyvän koronapandemian kanssa, palveluelinkeinojen kysyntä tuki vielä talouden selviytymistaistelua. Nyt kun inflaatio jatkuu rajuissa lukemissa, kotitalouksien ostovoima on romahtanut poikkeuksellisen nopeasti ja suhdanneodotukset pysyvät poikkeuksellisen heikkoina.
– Huoli kaasun saatavuudesta ja moninkertaistuneet energian hinnat ovat pysäyttäneet ihmisten kulutushalut siihen paikkaan, näin erityisesti alempien ja keskituloisten ryhmissä, lausuu DIW:n makroekonomian erikoistutkija Guido Baldi.
Juttuarkisto
