Liha ja ruoka 2/2025  Teksti: Kati Susi  Kuvat: ETL  Juttua editoitu sen jälkeen, kun paperilehti lähti painoon. Makeisten ja suklaan alv-korotusta koskeva kohta muutettu sen jälkeen, kun korotus peruuntui.

Suomalainen ruoka on laadukasta ja sen tuotanto vastuullista sekä läpinäkyvää. Näitä ominaisuuksia pitää entistä pontevammin hyödyntää arjessa ja ruuan vientiponnisteluissa. Nämä ovat Elintarviketeollisuusliitto ry:n toimitusjohtaja Mikko Käkelän teesit.

– Viisi vuotta sitten peruskansalainen ei olisi tiennyt, mitä sana huoltovarmuus tarkoittaa. Nyt koko maailman tilanne on se, että kaikki tietävät, mitä se tarkoittaa, väittää Mikko Käkelä.

Hän on toiminut liki neljä vuotta Elintarviketeollisuusliiton toimitusjohtajana. Tänä aikana maailma on kokenut mullistuksia, jotka vaikuttavat yhä kiihtyvän. Ruokajärjestelmä on Käkelän mukaan maailmanlaajuisesti huolestuttavassa tilanteessa kauppasotien ja tullien paineessa sekä ilmastonmuutoksen aiheuttamien sään ääri-ilmiöiden vuoksi.

Samaan aikaan Suomessa eletään hänen havaintojensa mukaan päätöksenteon kriisimoodissa, jonka psykologinen vaikutus näkyy jarrutteluna investoinneissa. Negatiivinen spiraali kiertyy koko ajan tiukemmalle.

– Poliittiset päättäjät syyllistävät kasvun puutteesta ja hallitus vaatii talouskasvun aikaansaamista. Samassa lauseessa kuitenkin todetaan, että olemme kriisitilanteessa, jossa pitää säästää. Seurauksena kuluttaja alkaa epäröidä kaikkia hankintojaan ja miettiä, mitä on varaa ostaa vai pitäisikö säästää pahan päivän varalle, Käkelä sanoo.

Varomattoman puheen seurauksena on hänen mukaansa se, että kuluttaja valitsee laadukkaan kotimaisen elintarvikkeen sijaan kaupan omien merkkien tuotteita hinnan takia. Useat näistä ovat ulkomaisia, ja kotimainen vaihtoehto jää hyllyyn.

Luottamus luo investointeja

Tässä vaiheessa Mikko Käkelä kertoo laittavansa yritysten edustajana yrityshatun päähänsä ja puhuvansa yrittäjän suulla.

– Jos yrittäjillä on luotto hallitukseen, regulaatioon ja verotuksen sekä toimintaympäristön luotettavuuteen, yritykset tekevät investointeja. Jos kuluttaja luottaa, hän voi ostaa asunnon ja auton sekä käyttää rahaa kulutukseen. Jos päätöksenteko poukkoilee, lyödään käsijarru päälle.

Elintarviketeollisuusliiton jäsenkyselyssä viime syksynä noin 70 prosenttia yrityksistä kertoi 1−5 vuoden sisällä tulevista suurista investointitarpeista. Nämä olisivat tarpeellisia korvausinvestointeja, joiden turvin tuotanto saadaan pidettyä nykytasolla.

– Päätöksenteon ennustamattomuus on yrityksille syy olla tekemättä investointeja. Esimerkkinä suklaalle ja makeisille kaavailtu veronkorotus, jossa korotuksen kohteena olisi ollut yksi tuoteryhmä. Tällainen pikkunäppärä puuhastelu johtaa siihen, että yritykset miettivät, miten käy, jos heidän tuotteensa ovat seuraavaksi tällaisen veron piirissä.

Käkelä kertoo odottavansa erityisesti kasvuinvestointeja, joihin vaaditaan yrityksiltä rohkeutta, mutta myös poliittisilta päättäjiltä kannustusta.

– Kriisimoodin käsijarru pitää irrottaa, Käkelä vaatii.

– Jos yrittäjillä on luotto hallitukseen, regulaatioon ja verotuksen sekä toimintaympäristön luotettavuuteen, yritykset tekevät investointeja. Jos kuluttaja luottaa, hän voi ostaa asunnon ja auton sekä käyttää rahaa kulutukseen. Jos päätöksenteko poukkoilee, lyödään käsijarru päälle.

Suomelle suurempi ruokarooli

Maailmanlaajuisten myllerrysten keskellä puhutaan paljon omavaraisuudesta, huoltovarmuudesta ja resilienssistä eli kyvystä sopeutua suuriin muutoksiin. Suomenkin ruokajärjestelmää maailman muutokset koskevat vääjäämättä. Nyt on Käkelän mukaan Suomen hetki toimia ja ottaa kokoaan suurempi rooli Euroopan ruuantuottajana.

Suomen vahvuus ruuanviejämaana on hänen mukaansa esimerkiksi luontaiset vesivarantomme, jotka tulevat olemaan tulevaisuuden maailmassa hyvinkin kriittisiä. Nyt jo on nähty, miten eteläistä Eurooppaa runtelevat kuivuus ja muut sään ääri-ilmiöt vaikuttavat ruuantuotantoon.

Toki ilmastonmuutos luo uhkia Suomenkin ruuantuotannolle esimerkiksi lämpenemisen mukanaan tuomien kasvitautien ja tuholaisten sekä kuivuuden ja rankkasateiden myötä, mutta Käkelä kehottaa ottamaan Euroopan kartan käteen ja katsomaan, miten suuri alue kärsii vesipulasta pysyvästi. Hän sanoo uskovansa vahvasti siihen, että Suomella on tulevaisuudessa nykyistä isompi rooli Euroopan ruuantuotannossa.

– Kun puhutaan vastuullisesta ruokaketjusta ja järjestelmästä, Suomessa tuotettu ruoka on hyvinkin vastuullista. Meidän valttejamme ovat ilman, maaperän ja veden puhtaus. Myös viljelytekniikat ja eläintuotanto ovat Suomessa globaalissa mittakaavassa hyvällä tasolla.

Käkelä toteaa uskovansa vahvasti, että näitä Suomen valtteja tullaan arvostamaan globaalisti.

– Toki tulee olemaan haasteitakin, meillä merkittävänä logistiikka. Kun ruokaa lähdetään kuljettamaan, olemme aina meren takana. Se antaa tasoitusta kilpailijamaille. Positiivisia asioita taas ovat globaalisti korkealaatuinen raaka-aine ja elintarviketeollisuuden prosessit.

– Suomalaisen lihateollisuuden kasvuambitio on myös kansainvälisesti hyvä esimerkki. Kasvua on lähdetty hakemaan ruokaviennistä, josta hyötyy koko ketju. Tämä on esimerkillistä toimintaa.

Kiitosta liha-alan kasvuhakuisuudelle

Liha-ala saa toimitusjohtajalta kiitosta sekä vastuullisuuden ja laadun eteen tehdystä työstään että myös kasvuhakuisuudestaan.

– Suomalaisen lihateollisuuden kasvuambitio on myös kansainvälisesti hyvä esimerkki. Kasvua on lähdetty hakemaan ruokaviennistä, josta hyötyy koko ketju. Tämä on esimerkillistä toimintaa.

Hänen mukaansa on fakta, että kotieläin- ja kasvintuotanto tarvitsevat toinen toisiaan.
Kaikki Suomessa tuotettu vilja ei kelpaa ihmisravinnoksi. Jos viljeltäisiin vain viljakasveja, mitä sillä lopulla ylijäämäviljalla tehtäisiin? Käkelä kysyy.

Hän huomauttaa, että nurmi kasvaa koko Suomessa ja moni eläinlaji syö ruohoa ja tuottaa maitoa ja lihaa.

– Molempia tuotantomuotoja tarvitaan, ja kun molempia tuotetaan, ne voivat elää harmonisessa kokonaisuudessa. Huomattavaa on myös, että eläintuotanto tuottaa raaka-ainetta, jota voidaan hyödyntää biokaasulaitoksissa. Näin saadaan raskaaseen liikenteeseen polttoainetta, Käkelä korostaa.

Hän peräänkuuluttaa vastakkainasettelusta luopumista elintarviketuotannon eri muotojen välillä.

– Karsastan monessakin asiassa yhtä totuutta. Meidän pitää pystyä keskustelemaan asioista. Ei se, että jos joku ei halua syödä jotain, tarkoita sitä, että toinen olisi väärässä. Ruokavalioita mahtuu maailmaan monia, ja niitä kun kunnioittaa, kaikki toimii yleensä hyvin.

– Näen elintarviketeollisuuden ja koko ruokajärjestelmän osalta isona mahdollisuutena, että pystyttäisiin kuvaamaan mahdollisimman tarkasti elintarvikkeen kaikki vaiheet pellolta kuluttajalle asti.

Kilpailuvaltti on kehitteillä

Kaikkien uhkien keskellä elintarviketeollisuudella on paljon positiivistakin kerrottavaa. Mikko Käkelä sanoo, että suomalaisyrityksissä tutkimus- ja tuotekehityspanostukset ovat eurooppalaisittain huippuluokkaa. EU-alueella satsataan toiseksi eniten kehitykseen.

Energiatehokkuuden, vastuullisuuden ja läpinäkyvyyden kehittäminen ovat konkretisoituneet viimeisinä vuosikymmeninä ruokaketjussa muun muassa laatutyössä. Käkelän mukaan ruuan alkuperän jäljittäminen on globaalistikin korkealla tasolla, ja sitä kehitetään edelleen niin, että kuluttaja saa kaupassa tulevaisuudessa yhä tarkempaa tietoa ruokapakkauksesta.

– Näen elintarviketeollisuuden ja koko ruokajärjestelmän osalta isona mahdollisuutena, että pystyttäisiin kuvaamaan mahdollisimman tarkasti elintarvikkeen kaikki vaiheet pellolta kuluttajalle asti.

Työ on jo käynnissä. Tulevaisuudessa pakkauksen 2D-koodista, eli tutummin QR-koodista, saa tietoa paitsi elintarvikkeen tuotantopaikasta, myös tuotteen prosessoinnista ja pakkauksen tarkasta sisällöstä. Tämä dataa ja digitalisaatiota hyödyntävä innovaatio on Käkelän mukaan suomalainen kilpailuetu, joka pystytään todentamaan.

– Meidän pitää pystyä myös kertomaan kaupan hyllyjen välissä valintaa tekeville kuluttajille asiasta. Tässä on vielä lähivuosina työsarkaa.

Käkelän teesit kasvuun ja parempaan tulevaisuuteen

• Ruoka-ala on nähtävä tärkeänä kasvualana.
• Kriisimoodi on kasvun käsijarru: hallituksen ja muiden poliitikkojen pitää lopettaa katastrofi-ilmapiirin lietsominen, luopua yksittäisten miljoonien säästöjahdista, keventää sääntelyä ja nähdä iso kuva talouskasvun tukemisessa.
• Huoltovarmuus ja omavaraisuus on hoidettava kuntoon.
• Kasvintuotanto ja kotieläintuotanto tarvitsevat toisiaan, ei ole yhtä ilman toista.