Pääkirjoitus: Liha ja ruoka 4/2023

Maailma muuttuu niin hirmuista vauhtia, että varmaan meitä jokaista hirvittää. Turvallisuuspoliittinen tilanne vaikeutuu päivä päivältä. Samaan aikaan yritykset kamppailevat nopeasti nousseiden korkojen ja muiden kustannusten kanssa. On inhimillistä, että paineet kasvavat myös yksityiselämän puolella.

Miten tästä voi selviytyä? Pitää toki pyörittää normaalia päivittäistä tekemistä ja suunniteltuja projekteja sekä nopeasti muuttuvien tilanteiden vaatimia sopeutustoimia. Tämän kaiken keskellä ei saa unohtaa, että olemme kaikki ihmisiä ja kaipaamme turvaa ja lämpöä toisiltamme.

Työyhteisössä johdon tehtävä on vaalia psyykkistä turvallisuutta. Erään määritelmän mukaan psyykkinen turvallisuus rakentuu jatkuvuuden, ennustettavuuden ja luottamuksen kokemukselle, jota edistävät selkeät ja läpinäkyvät toimintaperiaatteet. Hienoa, mutta mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Tässä nykyisessä toimintaympäristössä mikään ei tunnu olevan ennustettavaa.

Ainakin sitä, että kaiken keskellä muistamme pysähtyä, katsoa toinen toisiamme silmiin ja kysyä mitä kuuluu työasioissa ja muutenkin. Ja osataan rauhassa kuunnella vastaus ja kysyä lisäkysymyksiä. Monet meidän toimialamme yritykset, hyvänä esimerkkinä Snellman, ovat jo pitkään kertoneet koko työyhteisölle avoimesti, miten firmalla menee. Avoimuus kannattaa ja kannustaa jokaista työntekijää.

Psyykkisesti turvallisessa työyhteisössä jokainen uskaltaa kertoa, että hei tuli tällainen valitettava moka. Sitten virhe korjataan ja mietitään, miten sen toistuminen estetään. Uusi parempi toimintatapa jaetaan kaikkien käyttöön.

Tätä kirjoittaessa vaalien jälkeiset hallitusneuvottelut ovat vielä kesken. Uudelle hallitukselle joka tapauksessa terveisiä, että psyykkinen turvallisuus pitää ulottaa myös hallintoon. Ensimmäisten asioiden joukossa pitää korjata pk-yritysten asema huoltovarmuusorganisaatiossa. Pk-yritykset eivät nykykriteerien mukaan ole huoltovarmuuskriittisiä. Se tarkoittaa sitä, etteivät ne pääse osalliseksi valtion koordinoimasta valmistautumisesta, kouluttautumisesta ja harjoittelusta. Kaikkein pahinta on, etteivät pk-yritykset voi VAP:ata eli varata kaikkein tärkeimpiä avainhenkilöitään oman yrityksen käyttöön. Lihajalostamo pystyy tuottamaan suomalaisille ruokaa kriisioloissakin, mutta vain jos voidaan järjestää, ettei toimitusjohtajaa, tuotantopäällikköä ja molempia työnjohtajia kutsuta kertausharjoituksiin tai palvelukseen yhtä aikaa.

Mari Hannuksela

Kuva: Shutterstock