Liha ja ruoka 7/2023 Teksti: Marjatta Sihvonen Kuvat: Honkajoki
Honkajoki Oy on kasvanut eläintuotannon sivuvirtojen käsittelijänä uusia uria avaavaksi kiertotalouden toimijaksi. Yhtiö tunnetaan kotimaan eläinjalosteiden tuottajana. Viime vuosina sen kylkeen on kasvanut teknologiajalostaja GMM Finland, joka vie osaamista ulkomaille.
Kun riski toteutuu eläintuotantotilalla, sairastunutta eläintä ei pystytä hyvästä hoidosta huolimatta parantamaan tai loukkaantunutta pelastamaan, joudutaan tekemään lopettamispäätös. Raato kuljetetaan Honkajoki Oy:lle, jossa se poltetaan, kuten tiedämme. Paitsi että tämä yleinen luulo onkin aivan väärä.
– Ei, meillä ei polteta mitään. Naapuri saattaa jossakin polttaa ruoan pohjaan, mutta Honkajoella ei polteta eläinten ruhoja eikä mitään muutakaan eläinperäistä materiaalia, painottaa tutkimus- ja kehitysjohtaja Mika Tuomola heti alkuun.
Sivuillaan Honkajoki Oy kertoo, että yritys on johtava eläinperäisten sivutuotteiden käsittelijä ja jalostaja. Yhtiön viestinnässä sana jäte ei esiinny kertaakaan. Se on linjassa Euroopan komission vuonna 2015 julkaiseman kiertotalousehdotuksen kanssa, jossa tavoitteena on materiaalien suljettu kierto ja jätteetön maailma.
Mika Tuomola tiivistää, että Honkajoki tuotteistaa, muokkaa ja kierrättää, ei tuhoa. Kaikki orgaaninen materiaali, mikä laitokselle tuodaan, käytetään sataprosenttisesti, joko jalosteina tai energiana.
Tytäryhtiö GMM Finlandin toimitusjohtaja Matti Lehtinen kertoo, että toimintamalli on kehittynyt hitaasti nykyiseen muotoonsa, mutta täydelliseen materiaalien hyödynnykseen on päästy jo kymmenen vuotta sitten.
– Meiltä ei lähde muuta jätteeksi kuin alueen tavanomaista jätettä, raaka-aineista jätteiksi ei päädy mitään, Lehtinen toteaa.
Honkajoen edistysaskeleet on huomattu. Vuonna 2021 yhtiö pääsi Sitran Kiertotalouden kiinnostavimmat -listalle.
Tiukan sääntelyn ohjauksessa kotimaan markkinoille
Honkajoki Oy jalostaa vuodessa 200 miljoonaa kiloa eläinperäisiä sivutuotteita. Suurin osa tuotannosta käytetään lemmikkieläinten ruokiin, mutta käyttöä löytyy laajalti myös muualta, kuten kosmetiikan raaka-aineista, rehuista ja luomulannoitteista. Tuotanto myydään pääosin kotimaan markkinoille.
Prosessi toimii alusta asti erillisillä linjastoilla jokaiselle eläinlajille ja kolmessa lainsäädännön määrittämässä kategoriassa. Märehtijät hoidetaan edelleen kokonaan erillään rehumateriaaleista, ja taustalla on 1990-luvun BSE-epidemia.
– Kaksikymmentä vuotta sitten kiellettiin kaikki lihajauho. Nyt sika ja broileri on vapautettu, mutta kannibalismi on kielletty. Siipikarjaa saa ruokkia sikaproteiinilla ja toisinpäin, Tuomola selittää.
BSE-epidemian myötä EU:ssa on maailman tiukin lainsäädäntö eläintuotannon sivuvirroille. Materiaali jaetaan kolmeen luokkaan, joista luokassa 1 käsitellään BSE-vaarallisina pidettävät kuolleet eläimet ja muu riskimateriaali, kuten selkärangat ja aivot. Honkajoella luokan 1 sivuvirta painesteriloidaan ja käytetään energian tuotantoon.
Luokkaan 2 kuuluvat lihantarkastuksessa hylätty siipikarja ja siat sekä kuolleet eläimet, jotka eivät kuulu riskiluokkaan 1. Soveltuva materiaali jalostetaan lihaluujauhoksi, jota käytetään luomulannoitteiden ja turkiseläinten rehun valmistukseen.
Suurin sivuvirta on luokka 3. Siihen kuuluvat elintarvikekäyttöön hyväksytyistä eläimistä teurastuksessa syntyvät sivutuotteet, ja materiaali kerätään teurastamoilta ja lihanleikkaamoista. Jalostetusta proteiinista ja rasvasta voidaan valmistaa lemmikkieläinten ruokia, kalan ja tuotantoeläinten rehuja.
Proteiinia ja rasvaa pienellä hiilijalanjäljellä
Kolmosluokassa Honkajoen päätuotteet ovat rasva ja niin sanottu pap eli processed animal protein, joka sisältää muista kuin märehtijöistä peräisin olevaa proteiinia sekä rautaa, sinkkiä ja hyvin imeytyvää fosforia.
– Tuotteiden aminohappokoostumus on erittäin hyvä, se soveltuu lemmikeille ja sulaa hyvin. Kakkosluokan materiaaleista valmistetut luomulannoitteet vapauttavat ravinteita maahan hitaasti. Ne sopivat uudistavaan viljelyyn, Tuomola kertoo.
Hyvän ravinnekoostumuksen lisäksi sivutuotteista peräisin olevien proteiinijalosteiden etuna on hiilijalanjälki, joka on lähellä nollaa. Tuomola kaavailee, että kun tuotannon energiaratkaisuja saadaan vielä optimoitua, voidaan päästä jopa negatiiviseen hiilijalanjälkeen. Samoin on rasvatuotteiden laita.
– Rasvoilla on matala hiilijalanjälki ja hiilikädenjälki on nettopositiivinen. Rasvaa käytetään eläinravitsemuksessa, mutta ne ovat hyvin haluttuja myös teknisellä puolella ja biopolttoaineiden tuotannossa, Lehtinen sanoo.
Hiilikädenjälki mittaa tuotteen ilmastohyötyä eli päästövähennyspotentiaalia.
Pap:lle on kysyntää myös kotimaan ulkopuolella, esimerkiksi Aasian kasvavassa kalankasvatuksessa. Toistaiseksi Honkajoki ei kuitenkaan vie jalosteita. Vientiponnistukset suunnataan suurempaan kokonaisuuteen, jota tytäryhtiö GMM Finland kehittää.
Kiertotalous on sivuvirtojen ohjaamista parhaaseen käyttöön
Kirkkokallion agroekologisessa puistossa toimivat Honkajoki Oy:n naapureina Gasumin biokaasuvoimala, Vatajankosken höyrylaitos ja moottorivoimala, Ikaalisten Luomun kasvihuoneet ja Lihajaloste Korpela. Honkajoen prosessien lauhdelämpö otetaan talteen ja kierrätetään kasvihuoneiden käyttöön.
Myös jätevedet käsitellään omalla puhdistamolla, jonka liete käytetään biokaasuvoimalassa.
– Biokaasuvoimala on oleellinen osa systeemiä. Sen tuottamaa metaania hyödynnetään puistossa Vatajankosken jalostamana sähkönä ja lämpönä. Kiertotalous on konkreettisesti energiavirtojen siirtelyä, Lehtinen kuvaa.
– Lietteiden lisäksi biokaasuna hyödynnetään kaikki orgaaninen materiaali, jota ei voida muuten käyttää, mutta sinne ei päädy mitään jaetta, joka voidaan jalostaa pidemmälle. Biokaasu on tärkeä viimeinen lenkki, Tuomola painottaa.
– Meille on tärkeää, että kolmosluokan jakeet voidaan hyödyntää paljon arvokkaampina eläinten ravinnoksi ja luokka 2 lannoitteiksi kuin suoraan energiaksi. On aina olemassa riski, että päättäjät eivät näe tätä kokonaisuutta, ja sivuvirtoja ohjataan vääriin paikkoihin, Lehtinen huomauttaa.
Ecopark-mallilla maailmalle
Kirkkokallion yritysyhteistyötä kuvataan kierroksi, jossa jokaisen yrityksen jäte muuttuu naapurin resurssiksi. Tätä konseptia GMM Finland pyrkii nyt viemään maailmalle Ecopark-mallina.
Lehtinen ja Tuomola kuvaavat mallia itsenäiseksi, suljetuksi yksiköksi, jonka konsepti ulottuu niin sisään tehdasrakennuksiin kuin ulos materiaalien keruureiteille.
– Suunnittelemamme jalostusyksiköt ovat energiatehokkaampia ja tuottavat vastaaviin verrattuna korkeamman jalostusarvon tuotteita, Tuomola sanoo.
Konseptiin kuuluu myös ketjun alkupää, se miten sivutuotteet kerätään tehokkaasti ja saadaan ne mahdollisimman monipuoliseen käyttöön puistossa.
– Honkajoen perusinnovaatio on renderöinti, materiaalien tehokas hygienisointi ja jalostus. Se on periaatteiltaan jo vanha keksintö, mutta meidän vientituotteemme on koko ketjun paketointi: se että mallimme voidaan viedä valmiina investointina alueille, jossa kiertotaloutta halutaan kehittää, Tuomola täsmentää.
– Etuna meillä on myös toimiva puisto Honkajoella. Konseptimme ei ole vain teoreettinen kuva. Se tuo uskottavuutta, kuten myös yhtiön pitkä historia. Olemme toimineet jo 56 vuotta, ja tällä tontilla vuodesta 1984. Pienestä aloitimme, Lehtinen sanoo.
Kauppaneuvottelut käynnissä
Honkajoki Oy:n konseptin vientiponnistelut ovat edenneet ensimmäisiin kauppaneuvotteluihin, joten uutista kaupan solmimisesta voidaan odotella. Mahdollista aikataulua GMM Finland ei vielä paljasta.
Kotimaan liha-alalla Honkajoen jalosteet tunnetaan hyvin, mutta miksi kiertotalouskonsepti on laajan yleisön keskuudessa vielä hieman tuntematon, johtunee siitä, että kokonaisuus on lähivuosien saavutus.
– Ehkä ihmisten on vielä helpompi ymmärtää se poltto. Mutta on oleellista ymmärtää, että emme polta vaan hygienisoimme ja jalostamme, Tuomola toteaa.
Kun tunnettu tosiasia on, että ruokaketjussa käytetään eläimistä ruokana vain noin puolet, Honkajoella lähdetään siitä, että on niin ympäristön kannalta kuin eettisesti tärkeää hyödyntää loput mahdollisimman korkean jalostusarvon tuotteina. Mitä kiertotalouteen tulee, edelläkävijöille on tilaa.
– Kirkkokallion puistoon mahtuu lisääkin naapureita, Mika Tuomola päättää.