Liha ja ruoka 5.6.2024 Teksti: Mariaana Nelimarkka  Aloituskuva: Shutterstock

EU:n nimisuojajärjestelmä tarjoaa paljon mahdollisuuksia kohottaa erityiseksi todettujen tuotteiden brändiä. Kolme eri merkintää kertovat tuotteiden alkuperästä ja ainutlaatuisuudesta. Onko esimerkiksi Aito saunapalvikinkku hyödyntänyt nimisuojaa parhaalla mahdollisella tavalla?

Suomessa on 14 nimisuojattua tuotetta. Koska harva niitä kaikkia muistaa, kerrataan vielä: Lapin Puikula, Lapin Poron liha, Lapin Poron kuivaliha, Lapin Poron kylmäsavuliha, Kitkan viisas, Kainuun rönttönen, Puruveden muikku, Aito saunapalvikinkku, Suonenjoen mansikka, Sahti, Kalakukko, Karjalanpiirakka, Suomalainen marja/hedelmälikööri ja Suomalainen vodka ovat kaikki EU:n nimisuojajärjestelmän suojaamia nimisuojatuotteita.

Voi sanoa, että Suomi on jälkijunassa nimisuojan hakemisessa, sillä esimerkiksi Ruotsissa on 31 nimisuojattua tuotetta, ja hakemuksiakin on vireillä tuplasti  Suomeen verrattuna. Suomalaiset yritykset ja niiden yhteenliittymät ovat kuitenkin aktivoituneet kiitettävästi viime aikoina, totesi Piritta Sokura Ruokavirastosta Nimisuojapäivässä Haaga-Heliassa tiistaina 4. kesäkuuta. Esimerkiksi Ahvenanmaalta tuli toukokuussa ensimmäiset hakemukset, ja nimisuojaa haetaan muun muassa ahvenanmaalaiselle karitsanlihalle.

Nimisuojalla tarkoitetaan suojattuja alkuperänimityksiä (SAN), suojattuja maantieteellisiä merkintöjä (SMM) ja aitoja perinteisiä tuotteita (APT) koskevia Euroopan Unionin laatujärjestelmiä. EU-komissiossa nimisuoja-asioista vastaava Katarina Barathova luonnehtii eroja:

– Eri merkintöjen suurin ero on siinä, miten vahvasti niiden alkuperä linkittyy maantieteelliseen alueeseen. Suojattu alkuperänimitys (SAN) tarkoittaa, että kaikki raaka-aineet ovat peräisin tietyltä alueelta ja työvaiheet tapahtuvat alueella. Suojattu maantieteellinen merkintä (SMM) tarkoittaa, että raaka-aineet voivat tulla muualta, mutta vähintään yksi työvaihe tapahtuu tuotteen perinteisellä valmistusalueella. Lisäksi aitojen perinteisten tuotteiden (APT) merkintä suojaa perinteisen valmistusmenetelmän.

EU:ssa on suojattu kaikkiaan noin 3 900 nimitystä. Pääosa nimisuojamerkityistä tuotteista tulee Etelä-Euroopasta: esimerkiksi Italiassa on yli 880 rekisteröityä nimisuojatuotetta. Tunnetuimpia niistä ovat Prosciutto di Parma (Parman kinkku), Parmigiano Reggiano (Parmesaanijuusto) ja Mozzarella Tradizionale -juusto.

Suojaus on voimassa automaattisesti koko EU-alueella ja EU:n ja kolmansien maiden välisten sopimusten kautta myös EU:n ulkopuolella. Suojaus on vahva, sillä se kieltää myös mielleyhtymät: tuotetta ei voi markkinoida esimerkiksi Feta-juuston makuisena tai tyyppisenä, jos se ei ole Kreikassa tiettyjen kriteerien mukaisesti tuotettu Feta-juusto.

Nimisuojan erikoisuuksiin kuuluu, että sitä voivat hyödyntää myös muut kuin hakemuksen aikoinaan tehneet tuottajat. Jos tuote täyttää nimisuojatun tuotteen kriteerit, sen yhteydessä voi käyttää nimisuojamerkintää.

Nimisuoja – saavutettu etu, jota kannattaa hyödyntää

Nimisuojan hakeminen on usein pitkä prosessi, neljä viisi vuotta vierähtää helposti huolimatta viranomaisten avusta. Kun suojan lopulta saa kaksinkertaisen vastalausemenettelyn jälkeen, sitä kannattaa hyödyntää.

Suomen paras nimisuoja-asiantuntija, Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa toimiva Marjo Särkkä on seurannut tarkkaan, miten yritykset toimivat nimisuojan kanssa. Hän ihmettelee, että Aito saunapalvikinkku -nimisuojasta kerrotaan niin vähän kuluttajille. Syyskuussa 2022 nimisuojan saanut kinkku sai vastinparin myös ruotsiksi: Äkta basturökt skinka.

– Aidon saunapalvikinkun nimisuoja on ollut voimassa jo 1,5 vuotta, mutta merkintää siitä on vieläkin turha etsiä pakkauksista. Pakkaukset menevät uusiksi, se on toki kallista. Markkinointi vaatii aina satsauksia. Jos olisin yrittäjä, ja saisin tuotteen samaan laatuperheeseen esimerkiksi Parman kinkun kanssa, miksi en toisi sitä esille. Millainen yritys vetoaa tässä pakkauskuluihin? Särkkä pohtii.

Särkkä aprikoi, onko intoa nimisuojalla markkinointiin heikentänyt saunapalvin poikkeuksellinen asema. Vaikka yleisesti ottaen nimisuoja pätee koko EU-alueella, aito saunapalvikinkku jää suomalaiseksi erikoisuudeksi, jota voi markkinoida vain Suomessa. Taustalla on Euroopan unionin asetus, joka uhkasi lopettaa perinteisen saunapalvin valmistamisen alkuvuodesta 2017. Asetus tiukensi sallittua elintarvikkeiden PAH-yhdisteiden enimmäismäärää. Suomi haki niin sanottua pysyvää poikkeuslupaa perinteisesti savustettujen liha- ja kalatuotteiden PAH-pitoisuuksien raja-arvoihin, ja sai luvan muutamaa vuotta myöhemmin.

Myös Northern Luxury Consultingin Hanna Kallioniemi mainitsi esimerkkejä, miten nimisuojan merkitystä ei kaikissa yrityksissä tunnisteta. Hän kertoi porotilasta, jolla aloitti uransa markkinoinnin parissa. Tilalla on viisisataavuotinen historia ja jo 12. sukupolvi työskentelee poronhoidon parissa. Nimisuojasta he eivät kuitenkaan puhu – miksi? Heillä olisi loistavia tuotteita brändätä ruokatuotteena.

Komission käsittelyssä on kuusi hakemusta Suomesta, mukana ensimmäiset suomalaiset juustotuotteet. Seuraavat suomalaiset nimisuojatuotteet ovatkin todennäköisesti Pohjalainen leipäjuusto ja Kainuun juustoleipä.

Suomessa pitäisi jatkaa nimisuojan hakemista lihajalosteille. Särkkä huomauttaa, että ei Italiasta Suomeen tuoda raakaa siankinkkua, siitä pitäisi meilläkin päästä, sillä nyt paras kate jää saamatta.

– Nimisuojajärjestelmään liittyy tukipolitiikka, EU:lta saa muutakin tukea kuin alkutuotannolle. Ideana on, että jalostuksen lisäarvo jäisi maantieteelliselle alueelle, joka on usein syrjäseudulla. Jos viemme pelkkää raaka-ainetta, jäämme paitsi jalostusarvosta, Särkkä jatkaa.

Särkkä muistuttaa, että myös Aito saunapalvikinkku on paikallinen ylpeys, jota ei saa muualta – Parman kinkkua saa kaikkialta! Toki tärkeässä roolissa ovat keittiömestarit, jotka ylipäätään nostavat trendejä, mutta viime kädessä saunapalvikinkun nostaminen on liha-alan oma tehtävä – samalla tavalla kuin nimisuojaa pitää suomalaisten itse hakea.

– Voisiko esittää vaikka San Danielen kinkun rinnakkain saunapalvikinkun kanssa, molempien merkit vain esiin? Voisi madaltaa kynnystä kokeilla uusia tuotteita, kun ymmärtää, että ne ovat samassa laatujärjestelmässä, Särkkä ehdottaa.

Nimisuoja sallii oman brändin näkymisen, mutta voi tuoda yhteiskuvioita ruotsalaisten ja muiden EU-maiden kanssa. Toisaalta esimerkiksi Lidliä kiinnostavat alkuperätuotteet – Särkkä odottaakin mielenkiinnolla, lähteekö tuleva nimisuojattu pohjalainen leipäjuusto Keski-Euroopan markkinoille ”Suomi-viikoille”.

Särkkä haastaa yrityksiä: kaikkien ei tarvitse lähteä vientiin.

– Saisiko nimisuojasta matkailun kautta hyötyä? Saisitko vetoapua omalle tuotteelle eri sidosryhmien kautta?”

Hän muistuttaa, että nimisuojan positiivinen lisäarvo sataa koko ketjussa kaikille tasoille.

Ministeri kannustaa tekemään nimisuojasta houkuttelevan

Vuodesta 1993 lähtien voimassa olleella nimisuojajärjestelmällä on kaksi tavoitetta: tuotteiden suojaaminen ja niiden kaupallisen arvon lisääminen, maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah kertoi nimisuojapäivässä. Häntä ilahduttaa, että Suomessa tehdään nimisuojahakemuksia enemmän kuin vielä muutama vuosi sitten.

– Meillä on kiritty tahtia. Kiitos tuottajille ja Ruralia-instituutille! Myös viranomaistoimintaa on tehostettu. Silti nimisuojan tuntemus on yhä puutteellista, esimerkiksi keittiömestarit eivät tunnista välttämättä suomalaisia nimisuojatuotteita, vaikka nostavat kansainvälisiä tuotteita. Myös teollisuus voisi olla aktiivisempi – monessa suhteessa meidän kannattaa ottaa mallia muista maista! Keskeistä on, että yritykset itse ovat aktiivisia, Essayah toteaa.

Myös ministeri nostaa matkailun merkityksen nimisuojatuotteiden esiintuomisessa.

– Matkailu on elämysten etsimistä, ja moni valitsee kohteensa ”listoilta”.

Nimisuojattujen tuotteiden maistelu voisi olla yksi tällainen to do -lista!

Ministeri toivookin, että nimisuojan koko ruokakulttuuripotentiaali nostettaisiin esiin. Nimisuojatuotteista on hyötyä kuntien maineelle, ja niillä on vientipotentiaalia. Kun vielä nimisuojamerkeissä on uutena ulottuvuutena vuoden alusta ekologinen, taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys, ei Suomen tarvitse kainostella.

– Meillä on aidosti syytä olla ylpeitä omasta ruokakulttuuristamme, ministeri Essayah summaa.

Miksi hakea nimisuojaa?

Nimisuojajärjestelmän tavoitteena on suojata tuotteita vakiintuneen nimen väärinkäytöltä ja väärennöksiltä, mutta myös lisätä tuotteiden tunnettuutta ja lisäarvoa sekä helpottaa niiden markkinointia. Nimisuojattujen tuotteiden myyntihinta on EU:ssa keskimäärin kaksinkertainen verrattuna vastaaviin rekisteröimättömiin tuotteisiin. Kuluttajalle suojaus on tae siitä, että tuotteen alkuperä, raaka-aineet ja valmistusmenetelmä tunnetaan.

Nimisuojattujen tuotteiden osuus EU-tason elintarvikekaupasta on merkittävä. Katarina Barathovan mukaan niiden osuus on 6,8 prosenttia, euroissa 75 miljardia (vuoden 2017 tilasto). Kasvua vuodesta 2010 oli peräti 37 prosenttia. Isoin osuus on viinillä, yli puolet kaupasta, ja muiden maataloustuotteiden osuus oli 2017 27 miljardia. EU:n ruoka- ja juomaviennistä nimisuojattujen tuotteiden osuus on peräti 15 prosenttia, 17 miljardia euroa (vuonna 2017).

Nimisuojan myötä on mahdollista osallistua markkinointi- ja menekinedistämiskampanjoihin, joihin EU jakaa liki 200 miljoonaa euroa vuosittain. Samoin kuin nimisuojaa hakiessa on suotavaa olla ryhmittymänä samalla asialla, markkinointirahaa kannattaa hakea muiden toimijoiden kanssa verkostoituen, joko kansallisesti tai kansainvälisesti.

– EU jakaa myös muuta tukea kuin maataloustukea, ja sitä meidän kannattaisi Suomessa hyödyntää paremmin, Ruralia-instituutin Marjo Särkkä sanoo.

Nimisuojapäivän järjestivät maa- ja metsätalousministeriö ja Ruokavirasto yhteistyössä Helsingin yliopiston Ruralia-Instituutin Erityiseksi todettu -hankkeen ja Haaga-Helian Hungry for Finland LAB:in hankkeiden kanssa.