Liha ja ruoka 1/2023, Teksti ja kuvat: Raila Aaltonen
EU:n päätökset haastavat kasvattamaan luomumarkkinaa. Suomi on vielä takamatkalla komission tavoitteeseen nähden, jonka mukaan peltoalasta 25 prosenttia tulisi olla luomussa vuoteen 2030 mennessä.
Suomella on aika lailla kirittävää tavoitteeseen. Peltoalassa hätyyteltiin vuonna 2021 vasta 15 prosenttia. Viime vuonna luomupeltoala kasvoi viisi prosenttia ja hehtaareissa rikottiin 300000:n raja. Luomuliha on edelleen marginaalinen vaihtoehto, sitä oli noin prosentti Suomen koko lihantuotannosta.
Kaikista maatiloista luomutiloja oli 11 prosenttia, Ruokaviraston tilaston mukaan runsaat 4900 kappaletta vuonna 2021. Enimmillään tiloja on ollut yli 5000, joten poistujia on ollut enemmän kuin uusia luomuun siirtyjiä.
Kotieläintiloja oli 1148 ja niistä noin puolet tuotti joko maitoa tai naudanlihaa. Suomessa tuotetusta naudanlihasta luomua oli neljä prosenttia. Sianlihasta osuus oli alle puoli prosenttia. Kolmen luomubroileritilan tuotantomäärä ei näy tilastossa.
Eläinten lannasta saadaan ravinteita luomupelloille, ja peltojen ja maan hoidon kannalta on järkevää, että kierrossa on nurmivuosia. Luomuviljely on teoriassa mahdollista ilman eläimiäkin, mutta ravinteiden kierron näkökulmasta niiden pitäminen on järkevää ja hyvin tehokasta.
Sen sijaan lampaan- ja karitsanlihan 1,3 miljoonan kilon kokonaistuotantomäärästä luomua oli neljännes.
Luomun markkinaosuus päivittäistavarakaupassa oli noin 2,5 prosenttia ja myynnin arvo noin 407 miljoonaa euroa vuonna 2021. Koronalla on osansa kasvun hitaudessa: kun etätyöskentely kasvatti valmisruokien myyntiä ripeästi parina viime vuonna, luomu jäi sivuosaan, koska sillä sektorilla luomua on vielä vähän tarjolla.
Eurooppalaisista eniten luomua suosivat ruokaostoksissaan tanskalaiset (13 % ruokamarkkinan arvosta), kannoillaan itävaltalaiset ja sveitsiläiset (11,3 ja 10,3 %). Luomumarkkina myös kasvaa muualla selvästi Suomea ripeämmin. Vuonna 2020 myynnin arvo kasvoi Euroopassa 15 prosenttia.
Markkinan kasvattaminen vaatii resursseja
Suomen viimeisin kansallinen luomuohjelma, Luomu 2.0, julkaistiin vajaat kaksi vuotta sitten. Myös sen tavoitteet on asetettu vuoteen 2030. Siihen mennessä luomun markkinaosuuden tulisi kaksinkertaistua nykyisestä viiteen prosenttiin. Julkisissa ruokapalveluissa hankintojen arvosta neljänneksen tulisi olla luomua, kun nyt osuus on noin 15 prosenttia.
Kysynnän kasvu nojaa ohjelman mukaan luomuelintarvikkeiden jalostusasteen nousuun ja luomutuotteiden viennin reippaaseen kasvuun. Kysyntä vetäisi raaka-ainetuotannon kasvuun siten, että luomun osuus peltohehtaareista kasvaisi tavoitteeseen, 25 prosenttiin.
Ohjelmassa tunnistetaan myös tietty osaamisvaje, jonka vuoksi luomupeltojen satopotentiaalia ei nykyisellään täysin saada hyödynnettyä. Paremman tiedon ja osaamisen kautta nousevat keskisadot lisäisivät luomuraaka-aineiden tarjontaa.
Pro Luomu ry:n toiminnanjohtaja Aura Lamminparras kiittää ohjelman monipuolisuutta.
– Luomu 2.0 on tehty alan laajana yhteistyönä. Sen kattoajatuksena ovat EU:n luomutavoitteet, ja sen alla olevat yhdeksän osatavoitetta sisältävät kaikki luomuketjulle tärkeät näkökulmat.
– Markkinoiden kehittämisen tarvetta on päivittäistavarakaupassa, viennissä ja ammattikeittiöissä. Ohjelmassa tulevat huomioiduksi myös ketjua tukevat toimenpiteet: tutkimus, koulutus ja lainsäädännön sekä valvonnan kehittäminen.
Edellisen, viisivuotisen luomuohjelman aikana ala kehittyi, mutta tavoitteista jäätiin peltoalan ja ammattikeittiöiden luomutuotteiden käytön osalta. Lamminparras pitää niukkoja resursseja yhtenä syynä hitaaseen kehitysvauhtiin.
– Eri ohjelmiin osoitettavat resurssit ovat pitkälti poliittisia kysymyksiä. Parhaillaan viestimme eduskuntapuolueille luomuohjelman tärkeydestä. Toivotaan, että vaalien jälkeiseen uuteen hallitusohjelmaan saadaan hyvät resursoinnit. Ei ohjelmapaperilla tee mitään, jos rahaa ei saada.
Tavoitteen saavuttamiseen ei ole mitään yksittäistä temppua, vaan avain on alan tasapainoinen kehittäminen.
– Markkinoiden pitää toimia, tuotteita pitää olla saatavilla ja niille ostajia. Yksityisten toimijoiden, yritysten ja järjestöjen tekemä työ on tärkeää. Pyrimme toteuttamaan luomuohjelmaa parhaalla mahdollisella tavalla niillä resursseilla, joita meiltä löytyy, Lamminparras vakuuttaa.
Suomalaisilla ketjun toimijoilla on mahdollisuus hakea myös EU-rahaa, jota on tarjolla merkittävästi aiempaa enemmän. EU on esimerkiksi linjannut, että maatalouteen liittyvistä tutkimus- ja kehittämishankkeista kolmasosa pitäisi suunnata luomua hyödyttäviin hankkeisiin. Myös menekinedistämisrahoista kolmasosalla on määrä edistää luomun menekkiä.
Eläintuotanto oleellinen osa ohjelmaa
Luomuohjelman tuoreessa toimeenpanosuunnitelmassa mainitaan erikseen luomueläintuotannon vahvistaminen. Vaatimattomaksi tavoitteeksi on kirjattu, että vuoteen 2030 mennessä ”minkään eläintuotannon tuotantosuunnan markkinoille tulevien tuotteiden määrä ei laske vuoden 2021/2022 määristä, vaan kasvaa.”
Aura Lamminpartaan mukaan kotieläintuotanto on oleellinen ja tärkeä osa suomalaista luomutuotantoa ja sen tulee kehittyä tasapainossa muun tuotannon kanssa.
– Eläinten lannasta saadaan ravinteita luomupelloille, ja peltojen ja maan hoidon kannalta on järkevää, että kierrossa on nurmivuosia. Luomuviljely on teoriassa mahdollista ilman eläimiäkin, mutta ravinteiden kierron näkökulmasta niiden pitäminen on järkevää ja hyvin tehokasta.
Nauta ja lammas soveltuvat lähtökohtaisesti hyvin luomuun, jossa nurmet ovat tärkeä osa viljelykiertoa, ja nurmirehu täyttää valtaosan märehtijöiden ravinnontarpeesta.
Luomusika ja -broileri sitä vastoin ovat vielä marginaalisia ja hintavia tuotteita lihatiskeillä. Luomutuotannon vaatimukset muun muassa tilan ja ulkoilun suhteen nostavat lihan tuotantokustannusta tavanomaiseen verrattuna.
Luomuemakoita ei saa kytkeä lainkaan, joten porsituksen järjestäminen on vaativampaa kuin isoillakin sikatiloilla jo käytössä oleva vapaaporsituksen malli, Lamminparras luettelee. Hän on silti toiveikas:
– Sika- ja broilerituotannossa on vielä haasteita ratkottavana, mutta mitään yksittäistä syytä ei ole, etteikö niitä Suomessa voisi kasvattaa luomuna. Markkinoiden kehitystä hidastaa nyt inflaatio, mutta uskoisin että tästäkin kuopasta päästään.
EU:n yhteinen maatalouspolitiikka uudistui tämän vuoden alusta. Lamminpartaan mukaan vuoteen 2027 ulottuva CAP27 on kohtuullinen luomun kannalta.
– Luomulle on edelleen oma tukensa, mutta tuki tietenkään ei saa olla ainut houkutteleva tekijä. Luomulaatuiselle raaka-aineelle pitää olla ne markkinat. Kokonaisuus vasta näyttää, miten uudistus vaikuttaa tuotannon kehittymiseen.
”Sika- ja broilerituotannossa on vielä haasteita ratkottavana, mutta mitään yksittäistä syytä ei ole, etteikö niitä Suomessa voisi kasvattaa luomuna. Markkinoiden kehitystä hidastaa nyt inflaatio, mutta uskoisin, että tästäkin kuopasta päästään.”
Lisää jalostusarvoa luomuruoalle
Luomulihan saatavuuden ja hinnan jälkeen seuraava pullonkaula lihaketjun kehittämisessä on tuotekehitys. Lamminparras vakuuttaa, että töitä tehdään koko ajan sopivien tuotteiden saamiseksi sopivaan hintaan paitsi kauppaan, myös ammattikeittiöille.
– Alkutuotannon puolella on paljon luomuun liittyvää tutkimusta, mutta elintarviketutkimus Suomessa ei ole niin huomioinut luomua tähän asti. Tutkimuspuolta olisi saatava enemmän mukaan, jotta yrityksille saataisiin parempaa tietoa luomuelintarvikkeiden kehityksestä.
– Monet pienet toimijat ovat kehittäneet loistavia juttuja, mutta niiden skaalaaminen isoon mittakaavaan on haasteellista.
Ratkaistavia yksityiskohtia on runsaasti. Varsinaisten pääraaka-aineiden lisäksi myös aromien ja mausteiden on täytettävä luomun vaatimukset. Reseptiikassa on huomioitava lisäaineiden rajoitetumpi käyttö.
Lamminparras kertoo meneillään olevasta pilottihankkeesta luomuhernekeiton kehittämiseksi.
– Hernekeitossa proteiini tulee pitkälti luomuherneestä ja arvokasta sianlihaa tarvitaan vain vähän tuomaan keittoon hyvä maku. Tällaisen rouheen kehitti pilottiin Tamminen.
Arvokkaampien raaka-aineiden lisäksi lopputuotteen hintaa kerryttävät teollisuudessa muun muassa tiukat vaatimukset erillään pidosta. Luomulihatuotteet valmistetaan päivän ensimmäiseksi tai kokonaan eri päivinä kuin tavanomaiset tuotteet.
Ja mitä arvokkaampi tuote, sitä isompia ovat arvoltaan myös kaupan myyntikate ja arvonlisävero. Jos kuluttaja kokee hinnaneron luomun ja tavanomaisen tuotteen välillä liian isoksi, luomutuote jää ostamatta hyvistä aikomuksista huolimatta.
Yli puolet suomalaisista ilmoittaa aikovansa lisätä luomun käyttöä. Hyvät aikomukset muuttuvat ostopäätöksiksi paremman valikoiman ja houkuttelevan hintatason myötä.
Taustalla EU:n Green Deal
Kaikki ovat ainakin kuulleet EU:n vihreän kehityksen ohjelmasta, Green Dealista. Se pyrkii ohjaamaan unionia kohti suurta tavoitetta, ilmastoneutraalisuutta viimeistään vuonna 2050. Keinoina ovat monet politiikka-aloitteet eri elämänalueilla. Ne kattavat ilmaston ja ympäristön, energian, liikenteen ja teollisuuden sekä maatalouden. Myös kestävä rahoitus on osa pakettia.
Maataloudessa vihreän kehityksen vaatimien toimenpiteiden kokonaisuus on nimetty Pellolta pöytään -paketiksi (From farm to fork). Sen tavoitteena on oikeudenmukainen elintarvikejärjestelmä, joka edistää terveyttä ja säästää ympäristöä.
Pellolta pöytään -paketti on ohjannut vahvasti uusinta yhteisen maatalouspolitiikan uudistusta, joka astui voimaan vuoden 2023 alusta. Yksi sen keskeisistä tavoitteista on kehittää kestävämpiä ja luontoystävällisempiä viljelykäytäntöjä, joilla myös torjutaan ilmastonmuutosta.
Luomutuotannon osuuden lisääminen nähdään yhtenä tärkeänä askeleena kohti kestävämpää ruoantuotantoa. Komission vajaat kaksi vuotta sitten esittämässä toimintasuunnitelmassa asetetaan tavoitteeksi, että neljännes EU:n pelloista olisi luomutuotannossa vuoteen 2030 mennessä.
Tulossa ei kuitenkaan ole yhtenäistä toteutusmallia kaikille, vaan jäsenmaat saavat määritellä omat tavoitteensa ja siirtymistä kannustavat tukitoimensa omista lähtökohdistaan käsin.
Luomu 2.0 -ohjelman 9 tavoitetta
1. Luomun kulutuskysyntä kasvaa – markkinaosuus
5 % vuonna 2030.
2. Ammattikeittiöiden luomun käyttö lisääntyy.
3. Luomuelintarvikkeiden valikoima kasvaa ja jalostusaste nousee.
4. Suomesta merkittävä luomutuotteiden viejämaa.
5. Luomutuotanto lisääntyy.
6. Luomukeruutuotantoa kasvatetaan.
7. Käynnistetään luomuvesiviljely.
8. Luomuosaamisen ja tiedon lisääminen.
9. Lainsäädännön ja valvonnan kehittäminen.
Lähde: Luomu 2.0 toimeenpanosuunnitelma, tammikuu 2023
Juttuarkisto
